Miksi suomen kielessä esiintyy rinnan sanat 'askel' ja 'askele'? Johtuuko se siitä, että alkujaan sana oli e-loppuinen, jolloin sanan vartalossa esiintyi kaksi e-kirjainta? Entä miten on sanojen 'manner' ja 'mantere' laita?

Suomen kielessä tosiaan esiintyvät rinnan askel ja askele, manner ja mantere sekä näiden taivutusmuodot.

Käytännössä käytössä on useimmiten tietynlainen taivutusmuotojen yhdistelmä, jossa esimerkiksi nominatiivi (perusmuoto) valitaan yhden sanan muodoista ja ablatiivi toisen sanan muodoista. Sanotaan siis askel askeleelta, vaikka askeleelta-muodon kanssa periaatteessa pitäisikin käyttää perusmuotoa askele.

Tällaisia sanoja on kielitieteessä nimitetty sekaparadigmaisiksi: niiden taivutusmuotojen sarja (paradigma) sisältää erilaisiin taivutustyyppeihin kuuluvia muotoja.

Heikki Hurtta kirjoittaa Kielikellon numerossa 4/2001 seuraavasti:

"Historiallisesti on useimmissa tapauksissa askel : askelen : askelia -tyyppinen taivutus alkuperäinen verrattuna askele : askeleen : askeleita -taivutukseen. Vaihtelulla on kuitenkin jo varsin vanhat juuret. Sitä tavataan vanhimmassakin kirjakielessä, kuten Vanhan kirjasuomen sanakirjasta näkyy: jo 1500- ja 1600-luvun teksteistä on kirjattu kumpaakin tyyppiä (yhtäältä askelda, askeldens, askelille, askelihin, toisaalta askele, askeleille, askeleit).
--
Vaihtelu on eriasteisena ominainen myös kaikille suomen murteille. Historiallisesti vanhempi taivutustyyppi on parhaiten säilyneenä itämurteissa, kun taas uudemman asema on vahvempi länsimurteissa."