Milloin lyhenteet kirjoitetaan isoilla kirjaimilla? Esimerkkeinä opo (opintojenohjaaja) ja TET-harjoittelu (työelämään tutustumisharjoittelu)

Työelämään tutustumiseen viittaava lyhenne voidaan kirjoittaa joko TET tai tet. Opo puolestaan on arkityylinen lyhenne, ja siitä käytetään käsittääkseni vain pienikirjaimista muotoa.

Jonkinlaisena nyrkkisääntönä on, että kirjaimittain (siis kirjain kirjaimelta) luettavat lyhenteet kirjoitetaan yleensä isoin kirjaimin. Isokirjainlyhenteitä ovat seuraavat ryhmät:

1. Kansainvälisten yritysten ja järjestöjen vieraskielisten nimien lyhenteet (esim. WHO ja OECD)
2. Erilaisten instituutioiden ja järjestöjen suomenkielisten nimien lyhenteet (esim. EU, SAK)
3. Yleisnimien eli tavallisten sanojen ja sanaliittojen kirjaimittain luettavat lyhenteet (esim. MM, DNA).

Monesta lyhenteestä on kuitenkin käytössä useampi kuin yksi hyväksyttävä kirjoitusasu. On tyypillistä, että yleisnimien (ryhmä 3) uudet ja muuten tuntemattomat lyhenteet kirjoitetaan aluksi isoin kirjaimin, mutta mitä tutummaksi ne tulevat, sitä tavallisemmaksi tulee niiden kirjoittaminen pienin kirjaimin. Tällaisia ovat esimerkiksi seuraavat lyhenteet (molemmat kirjoitustavat ovat siis oikein): WWW ~ www, DNA ~ dna, AV ~ av.

Lyhenteen vakiintuminen vaikuttaa myös siten, että isokirjaimiset lyhenteet, jotka alun perin on luettu vain kirjaimittain, aletaankin lukea sanana. Sanana luettavia lyhenteitä kutsutaan lyhennesanoiksi.

Koska lyhennesanat nimensä mukaan muistuttavat tavallista sanaa, ne voidaan isokirjaimisen muodon ohella kirjoittaa myös sanamaisesti pienikirjaimisena. Edellä mainitun kehityksen ovat kokeneet esimerkiksi Amerikan Yhdysvaltojen lyhenne (USA ~ Usa) sekä kysymyksessä mainittu työelämään tutustumisen lyhenne (TET ~ tet).

Jotkin sanat tai nimet ovat jo alun alkaenkin lyhennesanoja. Monet niistä voidaan kirjoittaa joko isoin tai pienin kirjaimin (esim. KELA ~ Kela, TEKES ~ Tekes).

Valintaa voidaan arvioida sen perusteella, miten tuttu tai vieras lyhenne lukijoille on; tutun lyhenteen voi turvallisemmin kirjoittaa pienin kirjaimin kuin oudomman, joka isokirjaimisena varmemmin erottuu muusta tekstistä ja hahmottuu lyhenteeksi. Isokirjaimista muotoa pidetään yleensä ottaen myös vähän virallisempana kuin pienikirjaimista.