Suomen kielenhuoltoon liittyviä Kielitohtorin vastauksia

Kielitoimiston sanakirjan mukaan potea ja kärsiä ovat synonyymisia eli samaa tarkoittavia, mutta tässä sanoisin kyllä oppimisvaikeuksista kärsivät. Poteminen tuntuisi liittyvän johonkin akuutimpaan, hetkellisempään vaivaan.

Käytännössä ei mitään – molemmat viittaavat samaan pieneen, vihreään sitrushedelmään, Citrus aurantiifoliaan. Kielitoimisto on jo pitkään sovitellut suomalaisten suuhun limettiä, koska se on helppo taivuttaa suomen kielen sanojen tapaan, mutta englannin kielen mukainen lime sinnittelee sitkeästi virallisen suosituksen rinnalla.

Työssäoppiminen on käsitteeksi muodostunut ilmaus, joka kirjoitetaan yhdyssanaksi. Myös työssäoppimisjakso vaikuttaa kiinteältä käsitteeltä, joten senkin kirjoittaisin kokonaan yhteen.

Olet ihan oikeassa. Sana huoltovapaa on kyllä Kielitoimiston sanakirjassa, mutta sen yhteydessä on lisämaininta "paremmin: huolloton, huoltoa kaipaamaton". Se on siis mahdollisuuksien mukaan hyvä korvata jollakin suomalaisemmalla ilmauksella.

Suomen kielen lautakunta ei ole muuttanut suositustaan tämän niin kutsutun myymäläadessiivin käytöstä, eli edelleen suositellaan sen korvaamista muilla ilmaisutavoilla. Jos sitä käyttää, on varauduttava siihen, että osa ihmisistä pitää sitä huonona kielenkäyttönä.

Sitä vastoin tavan adessiivi (rakkaudella, kunnialla, huolella) hyväksyttiin yleiskieleen kymmenisen vuotta sitten. Kenties myymäläadessiivikin vielä joskus hyväksytään, mutta ainakin toistaiseksi suositus on ennallaan.

Suosittelen taivutusta Automotivesta.

Sanassa olevat vokaalit määräävät sen, käytetäänkö taivutuksessa a:ta vai ä:tä. Hieman yksinkertaistaen:

• jos sanassa on a, o tai u, taivutusmuotoihin tulee a
• jos sanassa on ä, ö tai y, taivutuksessa käytetään ä:tä.

Vierasperäiset nimet mutkistavat tilannetta siinä mielessä, että niitä lausutaan usein eri tavoin kuin kirjoitetaan. Tällöin taivutus määräytyy yleensä lausumisen mukaan.

Automotive-nimessä ristiriitaa kirjoittamisen ja lausumisen välillä ei kuitenkaan ole, vaan kaikki nimen vokaalit niin kirjoitettuna kuin äännettynäkin puoltavat -a-taivutuksen valitsemista.

Tällainen ikinä-sanan käyttötapa on tosiaan ilmiselvää lainaa englannin kielestä – jonkun mielestä ehkä jopa kamalin anglismi ikinä!

Suomessa ei luonnostaan ole käytetty ikinä-sanaa tällä tavoin vahvistamassa superlatiivia (kylmin, suurin, paras jne.), vaan korostamiseen on käytetty muita keinoja. Esimerkiksi paras elokuva ikinä voisi mieluummin olla vaikka kaikkein paras elokuva tai paras näkemäni elokuva. Myös ehdotettu kaikkien aikojen kylmin talvi toimii oivallisesti.

Tästä makuasiasta ei voi jatkossakaan kuin kiistellä, koska sanakirjan mukaan sekä lisäke että lisuke voivat tarkoittaa varsinaisen ruoan lisänä tarjottavaa, ateriakokonaisuutta täydentävää ruokaa.

Kielitoimiston sanakirjassa on ainoastaan -nen-loppuinen muoto resessiivinen, joten varminta on käyttää sitä.

Kysymys on silti hyvä, koska jotkin vierasperäiset inen-loppuiset adjektiivit esiintyvät tosiaan myös ilman nen-loppua, ja monesti molempien muotojen käyttö on sallittua myös kielenhuollon näkökulmasta. Tällaisia ovat ainakin seuraavat sanat:

• primaari ja primaarinen (myös ä:lliset muodot käyvät)
• sekundaari ja sekundaarinen (myös näistä käyvät ä:llisetkin muodot
• liberaali ja liberaalinen
• taktiili ja taktiilinen.

Kielenhuollon käsikirjan (Iisa–Oittinen–Piehl) mukaan -nen-loppua ei kuitenkaan pitäisi jättää pois, jos on vaara, että adjektiivi ja substantiivi sekoittuvat toisiinsa. Esimerkkinä sekoittumisvaarassa olevista sanoista kirja esittää adjektiivin aktiivinen ja substantiivin aktiivi (esim. merkityksessä puolueaktiivi).

Toisaalta esimerkiksi sanaa spesifi ei suositella ollenkaan käytettäväksi, vaan täytyy sanoa spesifinen.

Sinä-passiivilla tai virallisemmin sinä-pronominin yleistävällä käytöllä on pitkät juuret, kuten Sanna Tiainen toteaa pro gradu -tutkielmassaan (PDF):

Suomen puhekieleen sinä-passiivin käyttö on todennäköisimmin tullut englannista, jossa you-pronominia käytetään ilmaisemassa sekä toista persoonaa (’sinä’) että passiivia. Kokonaan uudesta suomen kielen ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse, vaan havaintoja yksikön toisen persoonan yleistävästä käytöstä on jo 1800-luvulla ilmestyneissä tutkimuksissa. Muun muassa Setälän lauseopissa on esimerkkejä sinä-passiivin käytöstä.

Kielenhuollon käsikirja (Iisa–Oittinen–Piehl) valaisee sinä-muodon nykyisiä käyttötapoja:

Sinä-lauseella viitataan tavallisesti vain yhteen puhuteltavaan, joka on tilanteessa läsnä tai joka voidaan olettaa lukijaksi. Esimerkiksi käyttö- tai ruokaohjeiden puhutteluissa sinuttelun ajatellaan kohdistuvan vain yhteen lukijaan:

Jos haluat säilyttää viestin, paina 4.
Kypsennä perunat pannulla ja anna niiden ruskistua.

Englannin vaikutuksesta ovat viime vuosina muodinomaisesti yleistyneet sellaisetkin sinä-lauseet, joiden lienee yhden puhuteltavan sijasta ajateltu kohdistuvan useammalle. Tällainen abstrakti sinuttelu ei usein vaikuta tyylillisesti perustellulta. Tekstissä sen voi korvata suomalaisemmilla ilmaisuilla.

Jos matkustat Lontooseen, sinun pitää käydä vahakabinetissa.
-> Jos matkustaa Lontooseen, pitää käydä vahakabinetissa.

Sinä-puhuttelulla on siis aikansa ja paikkansa; kaikkeen käyttöön se ei kitkatta sovi.

Ohjeissa sen käyttö on perusteltua. Esimerkiksi viranomaiset antavat toimintaohjeet usein yksikön toisen persoonan imperatiivimuodossa (tee, täytä) – näin ei jää epäselväksi, kenen on tarkoitus tehdä mitäkin, kuten passiivia käytettäessä voisi käydä. Muutenkin suoraa puhuttelua pidetään selkeän kielenkäytön ominaisuutena, ja sitä suositellaan myös selkokielisen kirjoittamisen ohjeissa.

Toisaalta persoonamuodot myös tekevät tekstistä keskustelevampaa ja puhuttelevampaa. Etenkin taivuttelevissa teksteissä, joissa halutaan vedota lukijaan, suora puhuttelu toimii paremmin kuin paperinmakuinen passiivi tai muu kiertoviittaus.

Sinä-puhutteluun on siis monia syitä, joista toiset ovat perustellumpia kuin toiset. Käännösteksteissä jatkuva sinä-muodon käyttö vihjaa mekaanisesta pintatason kääntämisestä, varsinkin jos myös sinä-pronominia toistellaan. Myöskään lukijan loukkaaminen kun ajat humalassa -tyyppisillä oudoilla olettamuksilla ei liene kenenkään etu.

Veloittaa-verbin kanssa voi käyttää molempia. Jos lauseeseen sisältyy myös tieto siitä, mitä veloitetaan, käytetään ablatiivia: Pankki veloittaa käsittelykulut asiakkailtaan. Jos tuota tietoa ei ole, käytetään partitiivia: Vakuutusyhtiö veloittaa asiakasta.

Laskuttaa-verbin yhteydessä sanakirja esittää ainoastaan partitiivivaihtoehdon (laskuttaa jotakuta jostakin). Ainakaan omaan kielikorvaani ei silti särähdä, vaikka käytettäisiin ablatiivia samalla tavalla kuin veloittaa-verbin yhteydessä: Pankki laskuttaa käsittelykulut asiakkailtaan.

Virallisissa ja juhlallisissa yhteyksissä on tavallista käyttää pidempiä ja painokkaampia päiväyksen merkintätapoja, esimerkiksi Joensuussa 26. tammikuuta 2012.

Sanan suomenmestaruus voi kirjoittaa kolmellakin eri tavalla (myös Suomen mestaruus ja Suomen-mestaruus), mutta suomenmestaruuskisat kirjoitetaan tosiaan yksinomaan pienellä ja yhteen.

Kyllä liittyy. Kieliopillisin termein sanottaisiin, että sana kansainvälinen on määrite ja näyttökilpailu sen pääsana. Tämän näkee muun muassa siitä, että sanat ovat samassa sijamuodossa.

Saman asian olisi siis voinut sanoa näin (jollei olisi haluttu välttää toistoa):

Valinnat perustuvat kansainvälisten näyttökilpailujen ja kansallisten näyttökilpailujen tuloksiin --.

Kielikello 2/1999 sanoo näin:

Suomen kielessä tittelit kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Myös käyntikorttiin ja allekirjoitukseen titteli kirjoitetaan nimen alle tavallisesti pienellä alkukirjaimella, koska sen katsotaan kuuluvan samaan kokonaisuuteen nimen kanssa.

Tämä ei ole kuitenkaan mikään ehdoton suositus, vaan asiaa voi katsoa myös visuaalisen suunnittelun näkökulmasta. Jos iso alkukirjain sopii kokonaisuuteen paremmin, sitäkin voi perustellusti käyttää.

Carpe diem on latinaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti "poimi päivä", mutta yleensä se käännetään muotoon "tartu hetkeen". Näin kertoo suomenkielinen Wikipedia.

Molemmat tavutustavat ovat mahdollisia ja oikein.

Kyllä, Kielitoimiston sanakirjan mukaan kirjoitusasu on juuri umami.

Sanan merkitys on 'valkuaispitoisille ravintoaineille ja natriumglutamaatille ominainen maku, viides perusmaku'.

Partitiivilla (esim. vaatetta, viestiä) on kielessä monenlaista käyttöä, osa ehkä hieman epätyypillistäkin, mihin kysyjä on ilmeisesti kiinnittänyt huomiota.

Ison suomen kieliopin verkkoversion mukaan esimerkkivirkkeiden kaltaisissa tapauksissa yksikön partitiivilla ilmaistaan geneerisyyttä tai toistuvuutta (§ 1733, kohta c). Tätä on havainnollistettu virkkeellä Vein hänen haudalleen kynttilää ja kukkaa ja tein sillä tavalla surutyötä.

Merkitysvivahteita on joskus vaikea eritellä, mutta esimerkkivirkkeissä on siis kaiketi kyse geneerisyyden ilmaisemisesta: asiasta puhutaan hyvin yleisellä tasolla (ylipäätään jotain lämmintä vaatetta, jonkinlainen viesti tapaa tai muotoa tarkemmin nimeämättä).

Iso suomen kielioppi on deskriptiivinen, ei normatiivinen kielioppi, eli se ei anna kielenhuolto-ohjeita vaan kuvailee todellista kielenkäyttöä. En kuitenkaan usko, että partitiivin harvinaisempia käyttötapoja voi silti pitää mitenkään väärinä kirjoitetussakaan kielessä.

Käsittääkseni on, eikä sanakirjakaan muuta mainitse.

Ilmauksen voi kirjoittaa joko yhteen tai erikseen, tosin mainitussa yhteydessä kirjoittaisin sen yhdyssanaksi.

Katepal-tuotteet kirjoitetaan ilman välilyöntiä.

Värinnimitykset ovat periaatteessa kaikki oikein, mutta riippuu käyttöyhteydestä, mikä kannattaa valita. Jos värinnimitystä halutaan käyttää adjektiivina, täytyy valita tummanharmaa tai tumman harmaa (esim. tummanharmaa laatta tai tumman harmaa laatta). Muuten käy myös tumma harmaa (esim. laatan värinä on tumma harmaa).

Koska perheellä ei ole yhtä kokonaan yhteistä sukunimeä, ei kortin osoittamisesta taida selvitä aivan lyhyellä ilmauksella – kohteliasta kun kuitenkin on mainita molemmat sukunimet. Muotoilisin ehkä näin:

[Etunimi] Strand-Virtanen ja [Etunimi] Virtanen perheineen (tai lapsineen)

Aihetta on käsitelty Kotuksen kielijutussa Joulukortti Virtasille ja muille tutuille, joten vaihtoehtoisia ilmaisuja voi katsoa sieltä.

Kielikellossa (2/1999) kerrotaan titteleistä näin:

Joskus käytetään kahtakin titteliä. Ensimmäiseksi kirjoitetaan yleensä asemaa kuvaava ja jälkimmäiseksi oppi- tai muuta arvoa kuvaava. Tavallaan pysyvämpi titteli, arvo, on siis lähempänä nimeä: johtaja, diplomi-insinööri Matti Meikäläinen. Tavallisesti tämä järjestys säilyy, vaikka tittelit kirjoitettaisiin nimen alle, kuten käyntikorteissa ja usein allekirjoituksissa:

Matti M
johtaja, diplomi-insinööri

Tässä teollisuusneuvos arvonimenä on se pysyvämpi titteli, joten kirjoittaisin tittelit järjestyksessä hallituksen puheenjohtaja, teollisuusneuvos N.N.

Kielitoimiston yhdysmerkkiä käsittelevässä ohjeessa sanotaan seuraavasti (lihavoinnit lisätty):

Myös keskenään rinnasteiset yhdyssanan alkuosat liitetään toisiinsa yhdysmerkillä. Sen sijaan niiden ja jälkiosan väliin ei yleensä tule yhdysmerkkiä:

jää-viileäkaappi, happo-emästasapaino, bussi-lentomatka
kaali-porkkana-puolukkasalaatti

Silloin kun rinnasteiset alkuosat tarkoittavat nimenomaan suhteen osapuolia, voidaan osien välissä käyttää paitsi yhdysmerkkiä myös ajatusviivaa. Ajatusviivallinen sanapari liitetään jälkiosaan yhdysmerkillä:

äiti-lapsisuhde ~ äiti–lapsi-suhde ~ äidin ja lapsen suhde

Yhdysmerkillä tarkoitetaan tavallisen pituista viivaa ja ajatusviivalla pitkää viivaa. Viivojen lukumäärä ja laatu määräytyvät näissä siis sen perusteella, ovatko yhdyssanan alkuosat "suhteen osapuolia" vai eivät.

Sanassa syy-seuraussuhde on kyllä kahdesta sanasta muodostuva rinnasteinen alkuosa, mutta nuo kaksi sanaa eivät tarkoita suhteen osapuolia, joten käytetään vain yhtä viivaa ylemmän kohdan mukaisesti.

Sen sijaan sanassa vasemmisto–oikeisto-vastakkainasettelu on nimenomaan kaksi osapuolta (vasemmisto ja oikeisto), joten siihen pätee alempi ohje kahdesta eripituisesta viivasta. Periaatteessa tällaisissa sanoissahan olisi ohjeen mukaan mahdollista käyttää myös vain yhtä viivaa ja kirjoittaa loppuosa kokonaan yhteen, mutta tässä tapauksessa säästäisin kyllä lukijan sellaiselta koettelemukselta.

Ei ole väärin; koko-sanaakin on taivutettu ihan oikein.

Aiemmin tällaista rakennetta pidettiin ruotsalaisperäisenä ja siten "huonona suomena". Piti kirjoittaa esimerkiksi maksaa kruunuina eikä kruunuissa ja paitaa on kaikkia värejä eikä kaikissa väreissä. Nykyään ruotsin vaikutusta ei kuitenkaan pidetä enää samalla tavalla uhkana suomen kielelle, ja niinpä tämäkin rakenne on tällä vuosituhannella päässyt pannasta.

Jos kuitenkin haluaa käyttää jotakin muuta ilmausta, melko mutkatonta olisi kysyä: Onko tätä paitaa muunkokoisena?

Tässä ehdottaa- ja koordinoida-verbejä ei tosiaan voi rinnastaa kysyjän esittämällä tavalla, koska verbejä seuraavat määritteet ovat keskenään erilaiset. Käytännössä näitä määritteitä joutuu siis tavalla tai toisella toistamaan.

Liiallinen toistokin voi kuitenkin vaikuttaa kömpelöltä, joten ehdottaisin tähän seuraavanlaista ratkaisua:

Hänen tehtävänään oli ehdottaa yhteistyötä muille osapuolille ja koordinoida sitä.

Tulkitsen, että tuotemerkillä tarkoitetaan tässä tuotenimeä. Tuotenimet ovat erisnimiä, ja ne kirjoitetaan muiden nimien tapaan isolla alkukirjaimella. Kirjoitetaan siis esimerkiksi Burana, Pendolino, Facebook ja Lego.

Kaikkien tuotenimien rekisteröity kirjoitusasu ei kuitenkaan noudata suomen kielen oikeinkirjoitusohjeita: esimerkiksi iPad-nimessä on sääntöjenvastaisesti pieni alkukirjain ja iso kirjain keskellä sanaa. Tuollaisia nimiä kirjoitettaessa on ratkaistava, noudattaako alkuperäistä kirjoitusasua vai korjaako sen oikeinkirjoituksen kannalta oikeaoppiseen muotoon.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan käypiä muotoja olisivat sorattu, sorastettu ja soritettu. Myös sorautettu on mahdollinen, mutta se tarkoittaa, että soraaminen on teetetty jollakulla muulla.

Näistä ensimmäinen ja viimeinen ovat yhdyssanoja, joiden loppuosa on erisnimi mutta alkuosa ei. Siksi niiden alkuosa kirjoitetaan keskellä tekstiä pienellä: maajussi-Ville, missi-Minna.

Hannun tapaus eroaa kahdesta muusta, koska hurja on adjektiivi, ei substantiivi kuten maajussi ja missi. Adjektiivimääritteitä ei yleensä kirjoita yhdyssanaksi loppuosan kanssa (vrt. missikokelas mutta hurja mies).

Jos kyseessä on vakiintunut lempinimi, voidaan kirjoittaa Hurja-Hannu. Jos taas kyseessä on lähinnä kuvaileva ilmaus, kirjoitetaan hurja Hannu, ja tällöin alkuosa myös taipuu: hurjan Hannun.

Voi kirjoittaa kummin vain; erikseen kirjoittaminen näyttäisi olevan vähän tavallisempaa.

Koska joulu kirjoitetaan keskellä tekstiä pienellä alkukirjaimella, kirjoittaisin myös tämän pienellä (joulun avaus tai joulunavaus). Vaikka ilmaus onkin tapahtuman nimitys, se ei kuitenkaan ole yksilöivä nimi, vaan samannimisiä tapahtumia järjestetään monilla eri tahoilla eri aikoihin. Niinpä ilmaus on tulkittavissa pienellä kirjoitettavaksi yleissanaksi.

Isänpäivä-sanaan on jo ehditty luoda tutkiva silmäys Kotuksen Kieli-ikkunassa, joten kannattanee suunnata katse sinne:

Matti Vilppula: Yksi isä ja monta äitiä

Kirjaimellisesti tulkiten varmasti näin, mutta toisaalta tämä on vakiintunut tapa ilmaista asia ja sellaisena helposti ymmärrettävissä. Lisäksi ilmaus on tiivis ja selkeä, mikä on tärkeää kuulutuksissa.

Tämä onkin hyvä tarkennus aiempaan vastaukseen.

Tällaisessa tapauksessa vinoviiva ei ilmaise eri vaihtoehtoja vaan kahden tekijän suhdetta. Kielitoimiston ohjeet eivät tässä kohdin ole täysin kattavat, mutta tässä yksi tulkinta:

Kirjoittaisin mittayksikkömäiset suhteen ilmaukset ilman välilyöntejä riippumatta siitä, ovatko ne vakiintuneita vai eivät:

• 80 km/h
• 2 200 €/kk
• 25 kpl/vk.

Jos suhde kuitenkin ilmaistaan jotenkin muuten kuin yhtä yksikköä kohti, välilyöntejä käytetään:

• rasvaa 3 g / 100 g.

Näillä tiedoin kirjoittaisin siis 5 dl/vrk.

Huostaan otettu on partisiippi-ilmaus, ja sellaiset kirjoitetaan joitakin vakiintuneita tapauksia lukuun ottamatta tavallisimmin erilleen: läsnä oleva, edellä mainittu,sydäntä särkevä, kokoon taitettu (ks. esim. Kielitoimiston ohje).

Käytännössä näitä ilmauksia kirjoitetaan usein myös yhteen, eikä sitä kovin suurena syntinä voi pitää. Suositusten mukainen kirjoitustapa on kuitenkin erikseen.

Aiheesta on kirjoittanut myös Jukka Korpela Nykyajan kielenoppaassaan.

Molemmat ovat kieliopillisesti oikein – ensimmäinen ilmaus vain on yksikössä, toinen monikossa.

Yksinkertaisinta on kirjoittaa tuhkaus. Mahdollinen on myös muoto tuhkautus, joka perustuu verbiin tuhkauttaa 'antaa tuhkata'.

Kirjoittaisin tammi–elokuussa. Viivana voi käyttää joko pitkää ajatusviivaa (–) tai tavallista tavuviivaa (-).

Ajatusviivan saa painamalla Alt-näppäintä pohjassa ja näppäilemällä numeronäppäimillä 0150.

Kyllä, juuri noin.

Salatut elämät taipuu vielä melko kiltisti taivuttajan tahtoon, toisin kuin jotkin muut nimet. Joskus on pakko lisätä selittävä jälkiosa, jota taivuttaa, esimerkiksi Vedetään hatusta -viihdeohjelman jälkeen. Etenkin puheeseen tällaiset ratkaisut tuntuvat silti aika jäykiltä.

Suomenpuhuja taivuttaa tavallisimmat nimet yleensä luonnostaan oikein, joten oman kielitajun varassa pääsee melko pitkälle. On tähän toki sääntökin: jos suomenkielisessä nimessä on tuplakonsonantti kk, pp tai tt, taivutusmuotoihin tulee yksinäinen k, p tai t. Lahjat osoitetaan siis esimerkiksi Veikolle tai Sepolle.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on tekeillä jo ilmestyneen sukunimien taivutusluettelon lisäksi vastaavanlainen ohje myös etunimistä, mutta sitä saamme vielä hieman odottaa.

Kyseessä on yhdyssana:

Parhaimmat onnittelumme 40-vuotishääpäivän johdosta!

Tutkintojen nimet kirjoitetaan virkkeen keskellä pienellä alkukirjaimella.

Ovat, jahka räntä-sanan jälkeinen viiva ja välilyönti vaihtavat keskenään paikkaa:

Suojaan vesi-, räntä- ja lumisateelta!

Oikea taivutus on Inc:n. Lyhennettä taivutettaessa lyhenteen loppupiste väistyy pois kaksoispisteen tieltä, ja sidevokaali i taas ei kuulu tähän kaksoispisteelliseen taivutukseen.

Suomenkielisessä tekstissä olisi hyvä suomentaa tuo selittävä osuus, koska se ei ole osa nimeä. Tuolloin sanat kirjoitetaan yhteen ilman yhdysmerkkiä eli muodossa Vitoshavuori.

Lisäksi nimi Aostanlaakso vaikuttaa vakiintuneen genetiivialkuiseksi (Aosta : Aostan).

Jos kyse on virasta, suosittelen viransijaista tarkoittavaa lyhennettä vs. Jos taas kyse on muusta määräaikaisesta toimesta, voi käyttää lyhennettä ma. Pisteet kuuluvat mukaan lyhenteisiin.

Uudelleen ja uudestaan ovat synonyymeja eli tarkoittavat samaa asiaa.

Joissakin tapauksissa voisi ajatella, että uudestaan viittaisi jonkin asian toistamiseen samalla tavalla, kun taas uudelleen voisi tarkoittaa asian tekemistä uudella tavalla (esim. arvioida uudelleen entiset käsityksensä). Kyse on kuitenkin lähinnä vivahde-erosta.

Sana tavutetaan gangs-te-ri – samoin kuin vaikkapa hams-te-ri.

Tavutuksen nyrkkisääntö: tavu alkaa yleensä siten, että ensin on konsonantti ja sitten vokaali.

Kieliopillisesti oikea muoto on kaivu. Puhutaan siis kaivusta ja siitä, mitä tehdään kaivun jälkeen.

Ashley taipuu joko Ashleya tai Ashleyä, samoin Jack-nimeä voi taivuttaa joko muodossa Jackia tai Jackiä.

Whitney taipuu Whitneyä.

Kyllä suosituksena tosiaan on, että kaksoiskonsonantteja kk, pp ja tt taivutettaisiin myös nimissä suomen kielelle tyypilliseen tapaan: Riikka : Riikan, Anette : Aneten ja myös Greetta : Greetan.

Yleisohjeena on taivuttaa sukunimiä samalla tavoin kuin vastaavia yleissanoja. Taivutetaan siis Ruudun, Suden, Kurjen, Nurmen ja niin edespäin.

Etunimet sen sijaan taipuvat useinkin eri tavoin kuin vastaavat yleissanat. Ei siis taivuteta esimerkiksi Helmen,Onnen tai Pilven, vaan Helmin,Onnin ja Pilvin.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on tietääkseni tekeillä sukunimien taivutusluettelo, joka julkaistaan verkossa syksyn 2011 aikana. Myös etunimistä on tarkoitus koota vastaava ohje. Toivotaan, että pääsemme pian hyödyntämään näitä aineistoja!

Suosituksena on kirjoittaa juuri kooperaatio. Viivallisen version taustalla on varmaan (britti)englannin co-operation, vaikka englannissakin viivaton kirjoitusasu on ensisijainen.

Kirjoittaisin poistoilman lämmön talteenotto.

Cooper on nimi, joten se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella myös lauseen sisällä: Cooperin testi.

Vastaavasti kirjoitetaan myös esimerkiksi Nobelin palkinto.

Sana kirjoitetaan yhteen: businessmahdollisuus. Sanan voi kirjoittaa myös ääntämyksen mukaan eli bisnesmahdollisuus.

Sanakirjan mukaan on mahdollista taivuttaa kummalla tavalla tahansa. Sekä istutuspedit että istutuspetit ovat siis oikein.

Kaksoispisteen jälkeen käytetään pientä alkukirjainta, jos kaksoispisteen jälkeisessä kokonaisuudessa on vain yksi virke. Jos virkkeitä taas on kaksi tai useampia, käytetään isoa alkukirjainta.

Eli näin:

Kaksoispisteen jälkeen yksi virke – pieni alkukirjain:

Elämäntilanteen muutos vaatii usein muutoksia myös sisustuksessa: esimerkiksi uutta perheenjäsentä odotellessa tai lemmikin hankintaa suunnitellessa on hyvä miettiä kodin turvallisuutta ja käytännöllisyyttä muuttuvassa arjessa.

Kaksoispisteen jälkeen monta virkettä – iso alkukirjain:

Kodin sisustus suunnitellaan elämäntilanteen mukaan: Lapsiperheen tarpeet ovat erilaiset kuin kahden aikuisen. Lemmikitkin asettavat omat vaatimuksensa sisustukselle.

Luetteloissa käytetään kaksoispisteen jälkeen isoa alkukirjainta, jos luettelokohdat ovat kokonaisia virkkeitä:

Kodeissa käytetään erilaisia pintamateriaaleja käyttökohteen mukaan:

• Tasoissa ja kalusteissa käytetään usein massiivipuuta tai korkeapainelaminaattia.
• Altaiden ja tiskipöytien materiaalina on yleensä harjattu teräs.
• Kaappien rungot ovat usein melamiinipinnoitettua levyä.
• Pinnoitemateriaalina on tyypillisesti muovi.

Muuten luetteloissa käytetään pientä alkukirjainta:

Sisustamiseen kuuluu muun muassa seuraavien elementtien valinta:

• pintamateriaalit
• kalustus
• tekstiilit
• valaistus
• kodinkoneet.

Puhtaasti kieliopillisessa mielessä tähän tosiaan tulisi monikko (päissään), mutta kysymys ei ole ihan niin yksioikoinen.

Tällaisissa tapauksissa voidaan miettiä, kuvataanko asiaa kokonaisuutena ("hattupäinen parivaljakko") vai halutaanko korostaa erillisyyttä (eli painottaa sitä, että kummallakin miehellä on hattu päässään). Kokonaisuutta kuvataan useimmiten käyttämällä yksikköä (päässään), ja monikkomuoto (päissään) puolestaan korostaa erillisyyttä. Riippuu tapauksesta, miten suuren tai pienen merkityseron yksikön ja monikon vaihtelu aiheuttaa.

Toisaalta käytännön kirjoitustyössä ei kielioppia tarvitse aina noudattaa matemaattisen tarkasti. Joskus periaatteessa kieliopin mukainen kirjoitustapa tuntuu omituiselta ja vetää huomion epäolennaisuuksiin. Jos oma kielikorva on vahva, kannattaa luottaa siihen ja käyttää luontevaa, sujuvaa ilmaisua, joka ei johda lukijan ajatuksia turhille sivupoluille.

Käsityksesi on ollut aivan oikea – Kielitoimiston sanakirjan mukaan eeppinen tarkoittaa epiikkaan (kertomarunouteen tai -kirjallisuuteen) kuuluvaa, kertovaa. Taustalla on muinaiskreikan sana έπος, puhe, josta myös suomen sana eepos (laaja runomuotoinen kertomus) on peräisin.

Englannin kielessä epic tarkoittaa paitsi kertovaa myös vaikuttavaa, kunnianhimoista, mahtavaa, valtavaa. Tämä merkitys on varmaankin osittain siirtynyt myös suomen kieleen.

Sanan perustana oleva verbi kirjoitetaan fluoresoida, joten myös siitä muodostettu partisiippi (= adjektiivinen muoto) kirjoitetaan fluoresoiva.

Objektin sijamuodon valinta on yksi suomen kielen kinkkisimpiä kysymyksiä – myös suomea äidinkielenään puhuville. Esimerkiksi Kielenhuollon käsikirjassa (Iisa–Oittinen–Piehl) onkin omistettu kokonainen luku pelkästään objektiongelmille.

Esimerkkivirkkeessä käytetään päätteetöntä objektia tilanne, koska predikaattiverbi lähdetään on passiivimuotoinen.

Jos predikaatti olisi aktiivissa, käytettäisiin genetiivimuotoista eli n-päätteistä objektia:
X ilmoitti, että Y lähtee paikan päälle tarkistamaan tilanteen kasvotusten.

Partitiivia (tilannetta) tässä ei käytetä tarkistaa-verbin rektion vuoksi. Rektio on kielen ilmiö, jossa tietyt sanat esiintyvät aina yhdessä tiettyjen sijamuotojen kanssa. Tarkistaa-verbi saa partitiivimuotoisen objektin lähinnä silloin, kun

• lause on kielteinen (En muistanut tarkistaa tilannetta)
• lauseen ilmaisema prosessi on kesken (Opettaja tarkistaa parhaillaan kokeita)
• tarkistaa-verbiä käytetään ajan tasalle saattamisen merkityksessä (tarkistaa palkkoja, hintoja).

Oikea kirjoitusasu on vaa'at.

Vaaka-sana kuuluu ns. astevaihtelun piiriin, joten sen tietyistä taivutusmuodoista jää k pois. Tämä taas saa aikaan sen, että tavunraja jää kahden saman vokaaliin väliin. Näissä tapauksissa tavunraja osoitetaan heittomerkillä. Muita vastaavanlaisia tapauksia ovat esimerkiksi i'istä, ko’oissa, rei’ittää, ruo’on ja liu’un.

Astevaihteluksi kutsutaan sanojen taivutusmuotojen äännevaihtelua, jossa tietyt konsonantit

• katoavat (kuten juuri vaaka : vaa'at)
• vaihtuvat toiseksi (pato : padon)
• pitenevät tai lyhenevät (hakata : hakkaa, tentti : tentin).

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana huomionarvoinen (ja siten myös taivutusmuoto huomionarvoista) voidaan kirjoittaa kummalla tahansa tavalla, joko yhteen tai erikseen.

Kummatkin muodot ovat oikein. Lisäksi vielä kolmaskin taivutustapa on mahdollinen (vaikkakin ehkä harvinaisempi): sihteereitten, lääkäreitten.

Jos taso tarkoittaa tässä määrän, laadun, kehityksen tms. astetta, kirjoitetaan Toimintamme taso on kehittynyt.

Myös sitaattilainoihin (eli alkuperäisessä asussaan lainautuneihin vierassanoihin) suositellaan soveltamaan suomen kielen yhdyssanaperiaatetta. Niinpä on suositeltavaa kirjoittaa popup-ikkuna tai pop-up-ikkuna – alkuosan yhdysviiva ei ole pakollinen, mutta halutessaan sitä voi selvyyden vuoksi käyttää.

Vastaava kotoperäinen sana ponnahdusikkuna on tietysti myös hyvä vaihtoehto.

Ohjeiden mukainen kirjoitusasu on T-paitakeli.

Sivumennen sanoen tarkimpia kielenkäyttäjiä saattaa häiritä keli-sanan käyttö sää-sanan synonyymina. Näiden sanojen merkityserosta on kysytty Kielitoimistostakin: Mitä eroa on kelillä ja säällä?

Kun subjektina (tekijänä) on lukusanailmaus kuten kolme karhua, predikaattiverbi on yleensä yksikössä: kolme karhua menee.

On kuitenkin poikkeuksiakin. Jos kyseessä on määräinen eli tunnettu tai jotenkin muuten rajattu joukko, predikaatti onkin monikossa. Jos esimerkkilause sijoittuisi vaikkapa satuun Kultakutri ja kolme karhua, kyseessä olisivat aivan tietyt karhut, jolloin sanottaisiin kolme karhua menevät.

Määräisyys voi siis johtua yleisestä asiayhteydestä, tai sitten lauseessa voi olla jokin erityinen määräisyyden ilmaiseva sana (esim. nuo kolme karhua menevät).

Predikaatin mukautumisesta lukusanasubjektin mukaan voi lukea lisää Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta.

Kyllä, juuri näin.

Kun yhdyssanan osana on erisnimi, tuo erisnimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ja liitetään loppuosaan viivalla eli yhdysmerkillä. Oikea kirjoitustapa on siis Suomi-keskeinen.

Suosittelisin kirjoittamaan tämän erikseen eli kylien välinen.

Lisätietoja -inen-loppuisten ilmausten yhteen ja erikseen kirjoittamisesta voi lukea Kielitohtorin ohjeartikkelista.

Oikea kirjoitustapa on huomioon ottaen.

Standardin mukainen kirjoitetaan tavallisimmin erikseen, mutta yhteen kirjoittaminenkin on mahdollista.

Standardien mukaisia ja ISO-standardin mukaisesti (sekä muut vastaavat ilmaukset) kirjoitetaan erikseen.

Se on preesensissä paletaan, imperfektissä palettiin, perfektissä on palettu ja pluskvamperfektissä oli palettu.

Kyllä n-loppuistenkin nimien genetiiviin eli omistusmuotoon lisätään genetiiviä ilmaiseva n (ja sitä ennen sidosvokaali i, jotta lausuminen olisi mahdollista). Taivutetaan siis Samnaunin ja Paznaunin samoin kuin esimerkiksi Bergmanin. Muut taivutusmuodot muodostetaan samalla tavalla: Samnauniin, Samnaunissa jne.

Sukulaisuussuhteiden nimityksinä nämä kirjoitetaan yhteen (isänisä, äidinäiti, isosisko, pikkuveli).

Ilmaukset voidaan kirjoittaa erikseenkin, jos ne ovat selittäviä (isän isä, äidin äiti) tai kuvailevia (iso sisko 'suurikokoinen sisko', pikku veli 'pikkuinen veli'). Silloin etenkin jälkimmäisten merkitys kuitenkin muuttuu olennaisesti.

Oikea kirjoitustapa on ananas- tarte tatin. Viiva siis kirjoitetaan kiinni määriteosaan (ananas), ja sen jälkeen jätetään välilyönti ennen monisanaista perusosaa (tarte tatin).

Moniosaisista yhdyssanoista on lisätietoa ohjeartikkelissa Viivan paikka yhdyssanoissa.

Tämä kirjoitetaan erikseen: katkojan kärjet.

Mariskooli on tuotenimi, ja se kirjoitetaan muiden nimien tapaan isolla alkukirjaimella: Mariskooli.

Oikein on kirjoittaa parempaa ja tarkempaa.

Sanat ovat komparatiivimuotoisia, eli ne ovat sellaisessa vertailumuodossa, joka ilmaisee jonkin ominaisuuden enemmyyttä: suurempi, pienempi, parempi, huonompi. Kaikissa komparatiivin taivutusmuodoissa on m-kirjain: parempi, paremmalle, parempaa ja niin edelleen.

Epävarmuus siitä, tuleeko komparatiivimuotoja kirjoitettaessa m- vai n-kirjain, on ymmärrettävää. Nimittäin äännettäessä myös n:stä tulee käytännössä m, kun se on ennen p:tä. Tätä voi havainnollistaa vaikkapa kokeilemalla lausua ääneen seuraavan lauseen:

Onko pöllömpää kuin pöllön pää?

Toki pöllön-sanan viimeinen kirjain on tässä mahdollista ääntää myös n-äänteenä, mutta ilman erityistä yritystä niin ei yleensä tapahdu.

Kyllä päivämäärän piste säilyy myös pilkun edellä, kuten muidenkin välimerkkien edellä. Ainoastaan virkkeen loppupisteen yhteydessä se jää pois, eli jos virke päättyy päivämääräilmaukseen, sen loppuun ei merkitä kahta pistettä vaan ainoastaan yksi:

Tenttipäivät ovat 16.2., 16.3. ja 13.4.

Näistä parempi on farma-alkuinen, koska suomessa pyritään kirjoittamaan samoin kuin äännetään. Oikeastaan tässä en kuitenkaan voi suositella lyhentämistä ollenkaan muuten kuin ehkä aivan arkisissa yhteyksissä – ja silloinkin vain, jos voidaan olla varmoja, että lukija tietää, mitä tarkoitetaan.

Moderaattori on jonkinlainen mukautus – ei siis varsinainen käännös – englannin moderator-sanasta, joka tarkoittaa muun muassa puheenjohtajaa, puheenvuorojen jakajaa ja keskustelun ohjaajaa. Jokin näistä tai omassa kuvauksessasi olevista sanoista varmasti kävisi hyvin; niistä voi valita tilaisuuden luonteeseen sopivimman.

Moderaattori-sanaa käytetään kyllä yleisesti esimerkiksi verkkokeskustelujen valvojasta, mutta tässä en sitä käyttäisi, kun on olemassa aivan hyviä ja oikeastaan kuvaavampiakin kotoperäisiä sanoja.

Oikea kirjoitustapa on vanhempi insinööri.

Kirkua-verbin taivutusmuodot kuuluvat seuraavasti:

• minä kirun
• sinä kirut
• hän kirkuu
• me kirumme
• te kirutte
• he kirkuvat
• kirutaan.

Sanakirjassa huomautetaan tosin, että kirun ja muut niin kutsutut heikkoasteiset muodot (kirut, kirutaan jne.) ovat harvoin käytössä.

Kielenhuollon tavoitteena on yleensä mahdollisimman selkeä, yksiselitteinen kielellinen ilmaisu. Runoudella ja laulujen sanoituksilla on yleensä hieman erilaiset ilmaisulliset tavoitteet, joten kielenhuollon kriteereitä ei ehkä kannata soveltaa niihin ainakaan kovin ryppyotsaisesti.

Lähettämäsi tekstiotteen perusteella kysymäsi ilmaus on kuitenkin kontekstissaan aivan kelpoa suomen kieltä.

Oikein ovat Nordic Tank -huoltopiste ja Nordic Tankin huoltopiste.

Jos yhdyssanan alkuosana on sanaliitto eli kahdesta erillisestä sanasta muodostuva ilmaus (tässä Nordic Tank), se liitetään loppuosaan yhdysmerkillä eli väliviivalla niin, että ennen yhdysmerkkiä jätetään välilyönti: Nordic Tank -huoltopiste.

Tavallisessa genetiivi- eli omistusrakenteessa sen sijaan väliviivaa ei tarvitse käyttää, joten voidaan kirjoittaa ihan vain Nordic Tankin huoltopiste.

Lisätietoa kaipaavan kannattaa tutustua myös Kielitohtorin juttuun Viivan paikka – välillä on väliä.

Tarkistaa- ja tarkastaa-verbeillä on tosiaan tietty työnjako. Tarkistaminen tarkoittaa, että kohde tarkistetaan esimerkiksi virheiden varalta ja näin löydetyt virheet myös korjataan. Sitä vastoin tarkastusta tehtäessä virheet korkeintaan kirjataan muistiin, mutta niitä ei sen kummemmin korjata.

Käytännössä sanoja käytetään usein ristiin, ja joskus voi muutoinkin olla vaikea määrittää, kummasta on kyse. Tällainen periaatteellinen ero sanoilla kuitenkin on.

Tarkistaa- ja tarkastaa-verbien merkityseroa on käsitellyt myös Jukka Korpela Nykyajan kielenoppaassaan.

Kyllä, kaikissa tapauksissa molemmat monikon genetiivin taivutusmuodot ovat mahdollisia. Keskustelu-sanan voi taivuttaa lisäksi myös keskusteluitten.

Yleisohjeen mukaan taivutetaan Satu : Sadun.

Esimerkiksi Kielenhuollon käsikirja kuitenkin toteaa, että "rinnalla näkee myös t:llistä muotoa Satun, koska nimen kantaja haluaa sitä käyttää". Yleensä tosin suositellaan käyttämään yleisesti käytössä olevaa taivutusta, koska jos kaikki päättäisivät oman nimensä taivutuksesta erikseen, käytännöstä tulisi erittäin sekava.

Taivutus Satu : Sadun perustuu Kielikellon 3/2002 mukaan siihen, että nimen kaunis merkitys on lisännyt halua säilyttää yhteys nimen ja yleissanan (satu) välillä.

Sana kirjoitetaan yhdyssanaksi: kiinteistöhuoltoinsinööri.

Sekä uudenvuodenaatto että uudenvuoden aatto ovat mahdollisia. Katso myös Kielitoimiston ohje!

Sana kumi ja yhdyssana pyyhekumi taipuvat kumi : kumia (samoin siis myös pyyhekumi : pyyhekumia).

Oikea vastaus tulikin heti alkuun, eli oikea kirjoitustapa on ITE-menetelmä.

Tämänkaltaiset s-loppuiset sukunimet taipuvat yleensä vastaavan substantiivin tavoin, jos sellainen on, esimerkiksi Kärkäs : Kärkkään, Kirves : Kirveen, Varis : Variksen ja juuri Raitis : Raittiin. Noustaan siis Raittiin autoon.

Vierassanojen taivutus voi olla konstikasta tottuneillekin kirjoittajille. Taivutusperiaatteisiin voi tutustua lukemalla Kotuksen artikkelin Omaa ja vierasta: karamelleja ja sipsejä. Useimmiten käytännössä on kuitenkin helpointa tarkistaa sanan taivutus sanakirjasta.

Taivutuspäätteen valintaan vaikuttavat siis muun muassa sanan taka- tai etuvokaalisuus (se, onko sanassa vokaaleja a, o, u vai ä, ö, y) sekä se, onko kyseessä yhdyssana vai yhdistämätön sana (ks. edellä mainittu artikkeli).

Tässä tapauksessa yhdyssanaisuus ei suomen kielen kannalta ole selvää, joten suosittelen taivutusmuotoa neurolepteja.

Kaikki kolme muotoa ovat mahdollisia ja oikein.

Oikea taivutus on Tapiota ja lapiota – niin lausuminenkin on helpointa.

Jollei kyse ole kirjaimittain luettavasta lyhenteestä (pee-är-oo), kummassakaan tapauksessa ei tarvitse käyttää kaksoispistettä, vaan taivutuspääte lisätään suoraan sanaan.

Sanojen eroa voisi kuvata lyhyesti niin, että toiminta on yleiskäsite, joka kuvaa monesta yksittäisestä toiminnosta koostuvaa kokonaisuutta.

Voidaan puhua esimerkiksi jonkin radiolaitteen vastaanottotoiminnosta (yksittäinen toiminto), kun taas saman laitteen toiminta viittaa yleisesti sen toimimiseen. Toisaalta myös esimerkiksi organisaatiossa voi olla toimintoja, siis yksikköjä, jotka vastaavat jonkin tietyn tehtäväalueen hoidosta (vrt. organisaation toiminta yleisellä tasolla).

Sanakirjan esimerkkejä toiminto-sanasta:

Hermojärjestelmän toiminnot. Aisti-, havaintotoiminto. Tulostustoiminnot. Testata laitteen jokainen toiminto.

Esimerkkejä toiminta-sanasta:

Aktiivinen toiminta. Poliittinen toiminta. Sydämen toiminnan häiriöt. Yritys-, liiketoiminta. Aivotoiminta. Osallistua partiotoimintaan. Pitää kone toiminnassa.

Eivätköhän molemmat ole mahdollisia. Sanakirja ei kylläkään tunne yhteen kirjoitettua, alkuosaltaan taipumatonta tuorekurkkua, mutta minusta se on hyvä sana kuvaamaan tuoreeltaan käytettävää kurkkua, jota ei ole käsitelty kestämään pitkää säilytystä (erotuksena mauste- tai suolakurkusta).

Tietysti voidaan puhua myös tuoreesta kurkusta, mutta silloin myös adjektiivimäärite tuore taipuu.

Koska kyse ei ole kirjaimittain luettavasta lyhenteestä, kaksoispistettä ei käytetä vaan nimeä taivutetaan normaalina sanana.

Itse asiassa nimen kirjoittaminen kokonaan isoilla kirjaimilla ei ole suomen kielen oikeinkirjoitusjärjestelmän mukaista, jos ja kun kyse ei ole lyhenteestä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat näkyy käyttävän kirjoitustapaa Kone : Koneen, ja tätä tapaa kannattaa käyttää, jos haluaa noudattaa oikeinkirjoitusohjeita tarkkaan. Yhtiön omilla verkkosivuilla on käytetty kirjoitustapaa KONE : KONEen, joten tätä tapaa voinee käyttää, jos haluaa mukailla nimenhaltijan valintaa.

Ilmaus kirjoitetaan tavallisimmin erikseen, mutta joissakin tilanteissa myös yhteen kirjoittaminen on mahdollista.

Ensiapuna kannattaa käyttää Kotuksen lyhenneluetteloa. Sieltä löytyvät ainakin esimerkkitapaukset cd (~ CD), mp3 (~ MP3) ja IRC.

Tuotenimiä, kuten Messenger ja iPod, ei valitettavasti ole missään sanakirjoissa. Yleiskielen sanakirjoihin otetaan tavallisesti mukaan vain ns. yleisnimet, ei erisnimiä. Tuotenimien oikeinkirjoitusta ei auta kuin etsiä esimerkiksi valmistajan verkkosivuilta.

Kannattaa huomioida myös, että kaikki tuotenimet eivät rekisteröidyssä asussaan ole erisnimiin liittyvien oikeinkirjoitusohjeiden mukaisia. Esimerkiksi iPod-sanassa on sääntöjenvastaisesti pieni alkukirjain ja iso kirjain keskellä sanaa (vastaavasti myös iPad, iPhone jne.). Tuollaisia nimiä kirjoitettaessa on ratkaistava, noudattaako alkuperäistä kirjoitusasua vai korjaako sen oikeinkirjoituksen kannalta oikeaoppiseen muotoon.

Esimerkiksi sanomalehdissä näkee kirjavaa käytäntöä: yksi toimittaja kirjoittaa kaikkialla iPod, toinen virkkeen alussa Ipod tai IPod mutta keskellä virkettä iPod. Itse neuvoisin kuitenkin käyttämään virkkeen alussa isoa alkukirjainta, oli kyse tuotenimestä tai ei.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilla on mainio verkkoaineisto Maiden nimet seitsemällä kielellä. Sen mukaan oikea kirjoitusasu on Kambodža.

Oikea kirjoitusasu on yhteen kirjoitettu meänkieli.

Sanakirjan mukaan lomake ja kaavake ovat synonyymisia eli samaa tarkoittavia. Niiden merkitykseksi on määritelty 'täytettävä paperiarkki tai kortti, johon on painettu täyttämisviitteet ja varattu tyhjää tilaa vastaavia merkintöjä varten'.

Kumpaa vain voi siis käyttää. Aiempien kielenhuoltosuositusten mukaan lomake oli parempi kuin kaavake, mutta tämä ohje on myöhemmin kyseenalaistettu. Kielitoimiston sanakirjassa ei enää tällaista suositusta ole.

Käytännössä nykysuomalaisen korvaan kaavake kuitenkin kuulostanee hieman vanhahtavalta, paperitoimistoon kuuluvalta käsitteeltä, kun taas lomake liitetään myös sähköiseen ympäristöön (vrt. verkkolomake, sähköinen lomake).

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen lyhenneluettelon mukaan GSM kirjoitetaan isoin kirjaimin. Faksi kirjoitetaan suomenkieliseen käyntikorttiinkin ihan vain faksi (tai lyhenteenä f.).

Hyvä kysymys. Ei aina.

Kauttamerkki eli virallisemmin vinoviiva kirjoitetaan kiinni ympäröiviin sanoihin silloin, kun se erottaa yksisanaisia ilmauksia. Jos taas vinoviiva erottaa useampisanaisia ilmauksia, vinoviivan ympärille lisätään välilyönnit.

Kannattaa huomata, että tässä mukaan ei lasketa mahdollisia lauseen muita sanoja – ainoastaan ne, jotka kuuluvat vaihtoehtoisiksi esitettäviin ilmauksiin.

Havainnollistetaan tätä esimerkein. (Oikeasti seuraavissa esimerkeissä olisi parempi käyttää tai-sanaa vinoviivan sijaan, mutta se on toinen juttu.)

Halutaan vuokrata yksiö/kaksio keskustasta.

Tässä vinoviivalla erotettavat vaihtoehdot ovat yksiö ja kaksio. Ne ovat yksisanaisia ilmauksia, joten vinoviivan ympärille ei tule välilyöntejä.

Halutaan vuokrata yksiö / pieni kaksio keskustasta.

Tässä taas vaihtoehdot ovat yksiö ja pieni kaksio. Jälkimmäisessä on useampi kuin yksi sana, joten vinoviivan ympärillä käytetään välilyöntejä.

Huom. Tässä käsiteltiin vinoviivan käyttöä vaihtoehtojen ilmaisemisessa. Katso myös vastaus, joka koskee vinoviivan käyttöä suhdeilmauksissa.

Kaksoispisteen jälkeen käytetään isoa alkukirjainta, jos kaksoispisteen jälkeinen kokonaisuus muodostuu useammasta kuin yhdestä virkkeestä. Jos kaksoispisteen jälkeen tulee vain yksi virke, käytetään pientä alkukirjainta.

Mukavaa, että työpaikkailmoitustenkin kirjoitusasuun kiinnitetään huomiota!

Suosittelisin kirjoitustapaa Jämsän ja Viitasaaren–Äänekosken alueelle. Viitasaari ja Äänekoski toiminevat tässä jonkinlaisina ääripäinä tai rajakohtina, joten niiden väliin sopii ajatusviiva.

Oikeassa olet. Yhdensuuntaisia voivat olla kadut (konkreettisesti) ja ajatukset (kuvaannollisesti), ja esimerkiksi geometriassa yhdensuuntaiset suorat ovat samaan tasoon kuuluvia suoria, joilla ei ole yhtään yhteistä pistettä.

Jos puhutaan vain yhteen suuntaan lennettävästä lennosta (meno-paluulennon vastakohtana), oikea termi olisi nimenomaan yksisuuntainen.

Sitä en osaa sanoa, miksi Finnair käyttää yhdensuuntainen-termiä yleiskielestä poikkeavassa merkityksessä.

Sana koska on alistuskonjunktio, ja se aloittaa sivulauseen. Tarkoitatko, voiko virkkeen aloittaa sivulauseella? Se on aivan mahdollista esimerkiksi seuraavaan tapaan:

Koska ulkona alkoi sataa, kävin hakemassa pyykit sisälle.

Sivulausetta ei kuitenkaan voi käyttää yksistään, vaan se tarvitsee aina rinnalleen päälauseen.

Pohdituttikohan tässä lähinnä mahdollinen yhteen kirjoittaminen? Jos puhutaan yleisellä tasolla naapurintädeistä, ilmaus voidaan kirjoittaa yhteen:

Vanhemmat tuntevat lapsensa paremmin kuin tarhantädit, naapurintädit, kummit ja kaimat.

Jos kuitenkin tarkoitetaan aivan konkreettisesti naapurustossa asuvaa henkilöä, ilmaus kirjoitetaan erikseen:

Naapurin täti tervehtii minua aina ystävällisesti kohdatessamme rappukäytävässä.

Joillakin sanoilla on useita monikon genetiivin taivutusmuotoja, jotka ovat siis kaikki oikein:

• maiden ja maitten
• palveluiden, palveluitten ja palvelujen
• oppilaiden ja oppilaitten
• hampaiden ja hampaitten.

Joidenkin tutkimusten mukaan kirjoitetussa kielessä käytetään tavallisimmin maiden-tyyppistä monikon taivutusta, kun taas puheessa yleisempi on maitten.

Vaikka ilmaukseen sisältyykin erisnimi Pariisi, käsite ei varmaankaan (enää) konkreettisesti viittaa maantieteelliseen sijaintiin vaan pikemminkin vain tietynlaiseen paperilaatuun. Siksi mielestäni on suositeltavaa käyttää kirjoitusasua pariisinpaperi.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa laadittu Asutusnimihakemisto, joka perustuu paikallisten käyttämiin muotoihin, tuntee molemmat. Tämän perusteella sekä nurmeslainen että nurmekselainen ovat siis oikein.

Nimeä taivutetaan tässä tapauksessa samoin kuin vastaavaa yleisnimeä (urku) eli Hotelli Urussa.

Kumpikin vaihtoehto on ikävä kyllä oikeinkirjoitusohjeiden vastainen. Jos halutaan noudattaa ohjeita, parasta olisi valita kirjoitustavaksi Matka-Tapio tai Matka-Tapsa.

Sana voidaan kirjoittaa joko business tai bisnes. Kannattaa huomata, että ensiksi mainittu taipuu business : businessin : businessia ja viimeksi mainittu bisnes : bisneksen : bisnestä.

Tässä järjestysluvun piste on tarpeen: kesäkuun 1. päivänä. Esimerkiksi lakikielessä tuo piste saatetaan jättää pois, mutta yleiskieleen tällaista tapaa ei kannata omaksua.

Molemmat ovat mahdollisia. Palkkaa saava henkilö voi olla joko tunti- tai kuukausipalkkainen (tällöin sanaa käytetään adjektiivisesti) tai tunti- tai kuukausipalkkalainen (tällöin sanan käyttö on substantiivista).

Kun viitataan työhön, oikea ilmaus on ymmärrettävästi tunti- tai kuukausipalkkainen (tuntipalkkainen työ).

Suomessa ei virallisesti taideta tuntea vihkivalaa, vaan käsite on lainaa angloamerikkalaisesta kulttuurista. Vihkivala-sanan kirjaimellista merkitystä suomen kielessä ei siis ainakaan nykytilanteessa voida määritellä.

Vihkivalalla voitaneen kuitenkin tarkoittaa niin kutsuttuja sormuslupauksia, jotka vihittävät voivat lausua vuorollaan ennen sormuksen pujottamista nimettömään. Sormuslupauksista kerrotaan lyhyesti esimerkiksi Kaikki juhlista -sivuston Häät-osiossa.

Tässä haettava muoto on varmaankin nimenselvennös. Sana selvennys on teonnimi, ja se tarkoittaa samaa kuin selventäminen. Selvennös puolestaan viittaa selventämisen tulokseen.

Suosittelisin kirjoitusasua Taidehistoriaretkeilijät.

Koska kyseessä on erisnimi (eli puheena eivät ole mitkä tahansa taidehistoriaretkeilijät vaan nimetään aivan tietty ryhmä), käytetään nimen alussa isoa alkukirjainta. Sen sijaan yhdysviivan käyttö ei ole tarpeen eikä loppuosaa tarvitse kirjoittaa isolla. Tätä oikeinkirjoitusohjeiden mukaista kirjoitustapaa on suositeltavaa käyttää myös logossa.

Sanoilla valtatie ja maantie ei ole virallisia lyhenteitä, jotka olisi mainittu esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkosivujen lyhenneluettelossa.

Mainitut lyhenteet voidaan kuitenkin laskea tavallisiksi koostelyhenteiksi, joissa on mukana alkukirjain yhdyssanan jokaisesta osasta. Tällaisten ns. peruslyhenteiden lopussa käytetään pistettä: mt., vt.

On kuitenkin hyvä huomioida, että tekstiyhteyden mukaan vt. voi tarkoittaa myös virkaa toimittavaa ja mt. mainittua teosta.

Sanakirjan mukaan fiksaatio psykologisena terminä tarkoittaa muun muassa seuraavia:

• takertuminen totunnaiseen menettelyyn esimerkiksi ongelmanratkaisussa
• kehityksen takertuminen johonkin vaiheeseen
• kiintymyksen takertuminen johonkin varhaisemman vaiheen kohteeseen.

Fysiologisena terminä se voi tarkoittaa katseen kiinnittämistä johonkin kohteeseen.

Paikannimet ovat erisnimiä, ja ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: Ruotsi, Helsinki. Asukkaannimitykset puolestaan ovat yleissanoja (ne eivät nimeä ketään tai mitään yksittäistä henkilöä tai asiaa), ja siksi ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: ruotsalainen, helsinkiläinen.

Senttimetriä tarkoittava cm on kansainvälisen SI-yksikköjärjestelmän mukainen tunnus. Siinä esiintyvän c-kirjaimen taustalla on latinan kielen sataa tarkoittavasta sanasta centum johdettu etuliite centi- (senttimetrihän on metrin sadasosa).

Sana pro ei ainakaan vielä ole vakiintunut osaksi suomenkielistä sanastoa, joten ihan virallista suositusta sen taivutuksesta ei voi antaa.

Melko luontevaksi malliksi tarjoutuu kuitenkin suomen kielen maa-sanan taivutus. Sen perusteella kumpikin taivutusmuoto olisi mahdollinen: maiden tai maitten, proiden tai proitten. On tosin todettu, että kirjoitetussa kielessä -den-pääte on yleisempi ja puhutussa kielessä käytetään enemmän -tten-päätettä.

Pro-sanan taivutusmuodot saattavat kuitenkin olla vaikeasti hahmotettavissa, ja virallisissa yhteyksissä suosittelisinkin tyylisyistä käyttämään jotakin muuta termiä, kuten ammattigolfaaja.

Oikea vastaus riippuu käyttöyhteydestä. Sanalla lautturi on vanhahtava vivahde, ja sitä käytetään nykyään vain määräyhteyksissä (Volgan lautturit, Manalan lautturi). Nykymaailman ammatista puhuttaessa oikea sana on lossinkuljettaja.

Sanat kirjoitetaan erilleen (ikään kuin).

Kun- ja kuin-loppuiset yhdyskonjunktiot kirjoitetaan aina erilleen edellisestä sanasta: aivan kuin, ennen kuin, niin kuin; heti kun, samalla kun, sen jälkeen kun jne.

Parempi olisi käyttää yksikkömuotoa eli kirjoittaa metyyli- ja propyyliparabeeni sekä kaliumsorbaatti.

Asiaa selventäisi varmaankin kevyt sanajärjestyksen muokkaus: Eväiden syöminen kielletty hygieniasyistä.

Myös täydentäminen kokonaiseksi lauseeksi auttaisi täsmentämään merkitystä: Eväiden syöminen on hygieniasyistä kiellettyä.

Suomen kielen sanajärjestys on melko vapaa, eikä alkuperäistä ilmausta voi pitää varsinaisesti virheellisenä. On kuitenkin totta, että kysyjän mainitsema tulkinta on periaatteessa mahdollinen, koska jää epäselväksi, mitä sanaa hygieniasyistä varsinaisesti määrittää.

Toisaalta tulkintaa ohjaa yleensä pyrkimys mielekkään merkityksen löytämiseen, joten todellinen väärinymmärryksen vaara lienee ainakin tässä tapauksessa lopultakin melko pieni.

Tähän on pakko todeta, että kyseinen ilmaus mahdollistaa molemmat tulkinnat – ilman lisätietoa ei voi päätellä, kummasta on kyse. Selvempää olisi kirjoittaa lukusana kirjaimin.

Lähteet (muun muassa Terho Itkosen Uusi kieliopas) kertovat, että oikea kirjoitustapa on in memoriam ('muistoksi').

Juomaa tarkoittavan viini-sanan alkuperäinen ja oikea taivutus on viini : viiniä. Se viini-sana, joka taipuu viini : viintä, tarkoittaa jousimiehen kannettavaa nuolikoteloa.

Sanojen merkitykset menevät osittain päällekkäin, kuten kysyjäkin on huomannut. Kuvaisin eroa niin, että kostuminen on lievää kastumista; kastunut on märempi kuin kostunut. Kyse on siis aste-erosta.

Lisäksi kostua-verbillä on merkitys 'hyötyä, voittaa, saada etua', jota kastua-verbillä taas ei ole.

Valtionhallinnon nimien oikeinkirjoitus ei ole aina helppoa, eivätkä niihin liittyvät kirjoitusohjeet ole aukottomia. Tämänkertaiseen kysymykseen on sentään olemassa yksiselitteinen vastaus: ministereiden ja ministeriöiden nimitykset kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Yleisohjeen mukaan sukunimiä taivutetaan samalla tavalla kuin vastaavia yleisnimiä, jollei ole tiedossa erityistä syytä käyttää muunlaista taivutusta. Nurmi-nimi siis taipuu luontevimmin Nurmi : Nurmen.

Työelämään tutustumiseen viittaava lyhenne voidaan kirjoittaa joko TET tai tet. Opo puolestaan on arkityylinen lyhenne, ja siitä käytetään käsittääkseni vain pienikirjaimista muotoa.

Jonkinlaisena nyrkkisääntönä on, että kirjaimittain (siis kirjain kirjaimelta) luettavat lyhenteet kirjoitetaan yleensä isoin kirjaimin. Isokirjainlyhenteitä ovat seuraavat ryhmät:

1. Kansainvälisten yritysten ja järjestöjen vieraskielisten nimien lyhenteet (esim. WHO ja OECD)
2. Erilaisten instituutioiden ja järjestöjen suomenkielisten nimien lyhenteet (esim. EU, SAK)
3. Yleisnimien eli tavallisten sanojen ja sanaliittojen kirjaimittain luettavat lyhenteet (esim. MM, DNA).

Monesta lyhenteestä on kuitenkin käytössä useampi kuin yksi hyväksyttävä kirjoitusasu. On tyypillistä, että yleisnimien (ryhmä 3) uudet ja muuten tuntemattomat lyhenteet kirjoitetaan aluksi isoin kirjaimin, mutta mitä tutummaksi ne tulevat, sitä tavallisemmaksi tulee niiden kirjoittaminen pienin kirjaimin. Tällaisia ovat esimerkiksi seuraavat lyhenteet (molemmat kirjoitustavat ovat siis oikein): WWW ~ www, DNA ~ dna, AV ~ av.

Lyhenteen vakiintuminen vaikuttaa myös siten, että isokirjaimiset lyhenteet, jotka alun perin on luettu vain kirjaimittain, aletaankin lukea sanana. Sanana luettavia lyhenteitä kutsutaan lyhennesanoiksi.

Koska lyhennesanat nimensä mukaan muistuttavat tavallista sanaa, ne voidaan isokirjaimisen muodon ohella kirjoittaa myös sanamaisesti pienikirjaimisena. Edellä mainitun kehityksen ovat kokeneet esimerkiksi Amerikan Yhdysvaltojen lyhenne (USA ~ Usa) sekä kysymyksessä mainittu työelämään tutustumisen lyhenne (TET ~ tet).

Jotkin sanat tai nimet ovat jo alun alkaenkin lyhennesanoja. Monet niistä voidaan kirjoittaa joko isoin tai pienin kirjaimin (esim. KELA ~ Kela, TEKES ~ Tekes).

Valintaa voidaan arvioida sen perusteella, miten tuttu tai vieras lyhenne lukijoille on; tutun lyhenteen voi turvallisemmin kirjoittaa pienin kirjaimin kuin oudomman, joka isokirjaimisena varmemmin erottuu muusta tekstistä ja hahmottuu lyhenteeksi. Isokirjaimista muotoa pidetään yleensä ottaen myös vähän virallisempana kuin pienikirjaimista.

Ilmaukseen ei tule välilyöntiä, ja käytettävä viiva on lyhyt eli ns. yhdysmerkki: Korkearannikko-niminen.

Jos nimessä olisi useita sanoja, lisättäisiin välilyönti ennen yhdysmerkkiä, esimerkiksi New York -niminen.

Hyvä muistisääntö: Jos alkuosassa on välilyönti (esimerkiksi New York), myös ennen viivaa lisätään välilyönti. Jos alkuosassa ei ole välilyöntiä (esimerkiksi Korkearannikko), sitä ei tule myöskään ennen viivaa.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan molemmat muodot ovat hyväksyttäviä, mutta tohtorin kielikorva suosii sinuiksi-vaihtoehtoa, joka näyttää verkossakin olevan yleisempi muoto. (Google-hakutuloksiin kannattaa toki aina suhtautua terveen varauksellisesti, mutta suuntaviittana niitä voi hyvin käyttää.)

Tämä musiikkiin ja tanssiin viittaava termi tulee suomeen englannin kautta. Alun perin boogie tarkoitti tietynlaista pianolla soitettua blueskaavan pätkää, ja myöhemmin sillä alettiin viitata myös tanssityyliin, jonka virallinen nimi on boogie woogie. Näistä on lisätietoja esimerkiksi Wikipediassa.

Englanninkielinen Wikipedia veikkaa termin juontuvan länsiafrikkalaisesta sanasta bogi, joka tarkoittaa tanssimista.

Liitepartikkeli -kin voidaan lisätä eri sanoihin sen mukaan, mitä halutaan korostaa. Tässäkin tapauksessa molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia, mutta niissä voidaan nähdä pieni merkitysero.

Ilmaus ruokailun jälkeenkin tuntuisi tässä hieman luontevammalta; se antaa ymmärtää, että asiakas voi hyvin myös ennen ruokailua, mikä lienee tarkoituskin. Ilmausta ruokailunkin jälkeen taas voitaisiin käyttää, jos ajatus on esimerkiksi "ulkoilun jälkeen ja vielä ruokailunkin jälkeen".

Molemmat ovat oikein, ja on olemassa myös kolmas, harvinaisempi vaihtoehto: laakereitten. Monilla sanoilla on useita mahdollisia taivutusmuotoja monikon genetiivissä ja partitiivissa (laakereita, laakereja).

Adjektiivialkuisten yhdyssanojen alkuosa voidaan usein joko taivuttaa tai jättää taivuttamatta, ja näin on tässäkin tapauksessa: sekä taivutus mustamakkaraa että mustaamakkaraa ovat mahdollisia ja oikein. Toinen samanlainen sana on pitkäperjantai: pitkäperjantaina tai pitkänäperjantaina.

Kyllä se on edelleen täysin asiallista. Nämä sanathan myös taipuvat: mutten, vaikkemme jne.

Sanontojen alkuperää on usein vaikea jäljittää. Hippuloiden merkityksen jäljille viittoillaan mm. Kansatieteilijän desktop -blogissa.

Puhujapönttö on virallisesti puhujakoroke.

Kissansilmällä tarkoitetaan yleisimmin polkupyörän takaheijastinta, mutta sillä voidaan tarkoittaa muutakin (polkupyörän, perävaunun tms.) heijastinta. Näitä tarkennuksia voi siis käyttää, jos haluaa täsmentää tarkoitustaan.

Tarkoitetaankohan tässä siis tavutusta? Tällaisten sanojen tavutukseen ei ole olemassa yksiselitteistä ohjetta - sekä ko-kous että ko-ko-us ovat oikein. Aihetta on käsitelty tarkemmin mm. Kielikello-lehden numerossa 1/2003.

Iso suomen kielioppi määrittelee pitkän tavun näin:

Pitkiä tavuja ovat umpitavut eli konsonanttiloppuiset tavut, esim. pit-kä, sekä sellaiset, joissa on pitkä vokaali tai diftongi, esim. aa-mu, pa-hei-ta.

Pääpaino taas määritellään seuraavasti:

Pääpaino tarkoittaa sanan prominenteimman tavun painoa (sanapaino). Suomessa sanan pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla.

Jos siis ymmärsin kysyjän tarkoituksen oikein, niin käsittääkseni näiden määritelmien perusteella voidaan osoittaa lukuisia sanoja, joissa pääpainoton (tai ylipäätään painoton) tavu on pitkä, esimerkiksi haa-ruk-ka, pu-nai-nen, ke-vät.

Oikeinkirjoitusohjeiden mukaan numeroon (siis myös numerolla merkittyyn järjestyslukuun) lisätään lauserakenteen mukainen sijapääte, jos viereinen sana ei ole samassa sijamuodossa.

Tässä kuitenkin järjestysluvun jäljessä on samassa sijamuodossa oleva pääsana (kertaa), joten tuo pääsana kertoo luvun sijan eikä lukuun siis tarvitse erikseen lisätä sijapäätettä. Vaihtoehto 26. kertaa on siis oikein.

Harmi kyllä inen-loppuisten ilmausten kirjoitusasuun (yhteen vai erilleen) ei ole yksiselitteistä tai yksinkertaista sääntöä tai ohjetta. Esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjan kanta onkin melko salliva, ja se antaa useissa tapauksissa mahdollisuuden kirjoittaa tämänkaltaiset ilmaukset joko yhteen tai erilleen. Käytännössä helpointa onkin tarkistaa ilmauksen oikeinkirjoitus sanakirjasta.

Osviittaa antavat kuitenkin seuraavat yleisohjeet:

Jos alkuosana on genetiivissä oleva lyhyehkö adjektiivi, pronomini tai yhdistämätön lukusana, adjektiivi kirjoitetaan yhdyssanaksi, esimerkiksi

• pahanhajuinen
• hyväntuntuinen
• tämänhetkinen
• kahdentyyppinen.

Pronomini- tai adjektiivialkuiset inen-loppuiset ilmaukset voidaan kirjoittaa erilleen, jos alkuosaa painotetaan tai se on pitkähkö:

• tuollaisen näköinen
• hankalan tuntuinen.

Useasta sanasta koostuva alkuosa kirjoitetaan erikseen:

• sadan vuoden pituinen
• lapsen nyrkin kokoinen.

Jos taas alkuosa on genetiivissä oleva substantiivi, kirjoitustapaan vaikuttaa ilmauksen vakiintuneisuus: yhteen kirjoitetaan sellaiset sanajaksot, joilla on vakiintunut, erikoistunut merkitys (esimerkiksi kansainvälinen), mutta erilleen satunnaiset liitot (esimerkiksi joukkueiden välinen).

–

Näiden ohjeiden sekä sanakirjan tietojen perusteella voidaan siis kirjoittaa joko kauniin näköinen tai kauniinnäköinen, mutta yksinomaan kahden kolikon kokoinen, koska määriteosa koostuu useammasta sanasta. Hassun oloisen voi senkin kirjoittaa joko yhteen tai erilleen, paitsi jos pelkää, että sana hahmottuu muodossa hassu-noloinen – silloin erilleen kirjoittaminen on varminta.

Nelostie kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, mutta ilmauksessa valtatie 4 sana valtatie kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Tämä johtuu siitä, että sana valtatie itsessään on yleisnimi ja ilmauksen yksilöivänä osana toimii numero. Yhdyssana Nelostie taas toimii kokonaisuudessaan erisnimenä. (Vastaavasti myös Kolmostie eli valtatie 3, Viitostie eli valtatie 5 jne.)

Eurooppatie 4:n lyhenne kirjoitetaan koodimaisesti ilman välilyöntiä eli E4. Valtatie-sanalla ei taida olla virallista lyhennettä, mutta olettaisin, että VT 4 ja vt. 4 ovat molemmat käypiä lyhenteitä.

Oikea taivutusmuoto on Jönköpingiin.

Kyseessä on sanaliitto, eli sanat kirjoitetaan erilleen toisistaan (myrskyn silmä).

Oikea muoto on kääreellinen.

Sana taipuu seuraavasti: siika, siian, siialle, siiat, siikojen, siioille.

Suomen kielessä tosiaan esiintyvät rinnan askel ja askele, manner ja mantere sekä näiden taivutusmuodot.

Käytännössä käytössä on useimmiten tietynlainen taivutusmuotojen yhdistelmä, jossa esimerkiksi nominatiivi (perusmuoto) valitaan yhden sanan muodoista ja ablatiivi toisen sanan muodoista. Sanotaan siis askel askeleelta, vaikka askeleelta-muodon kanssa periaatteessa pitäisikin käyttää perusmuotoa askele.

Tällaisia sanoja on kielitieteessä nimitetty sekaparadigmaisiksi: niiden taivutusmuotojen sarja (paradigma) sisältää erilaisiin taivutustyyppeihin kuuluvia muotoja.

Heikki Hurtta kirjoittaa Kielikellon numerossa 4/2001 seuraavasti:

"Historiallisesti on useimmissa tapauksissa askel : askelen : askelia -tyyppinen taivutus alkuperäinen verrattuna askele : askeleen : askeleita -taivutukseen. Vaihtelulla on kuitenkin jo varsin vanhat juuret. Sitä tavataan vanhimmassakin kirjakielessä, kuten Vanhan kirjasuomen sanakirjasta näkyy: jo 1500- ja 1600-luvun teksteistä on kirjattu kumpaakin tyyppiä (yhtäältä askelda, askeldens, askelille, askelihin, toisaalta askele, askeleille, askeleit).
--
Vaihtelu on eriasteisena ominainen myös kaikille suomen murteille. Historiallisesti vanhempi taivutustyyppi on parhaiten säilyneenä itämurteissa, kun taas uudemman asema on vahvempi länsimurteissa."

Molemmat kirjoitustavat ovat mahdollisia.

Kielikellossa 3/1994 kirjoitetaan näin:

"Perussanakirja tarjoaa vieraskaikuisten kirjoitusasujen rinnalle joitakin rohkeasti suomalaistettuja vaihtoehtoja ja ohjaa kirjoittamaan kiivi, jogurtti tai jukurtti, croissant tai kroissantti, curry tai karri, gourmet tai gurmee, mousse, pitsa tai pizza, nougat tai nugaa, parfait tai parfee, filee, buffet tai bufetti, raclette tai rakletti, saslikki, tarteletti, tsatsiki."

Lisäksi jo vuoden 1974 Kielikellossa huomautetaan, että "koska sanan tarkoittama ruokalaji on Suomessa jo perin yleinen, suositetaan ensisijaisesti asua pitsa".

Paikannimien taivutus perustuu lähinnä kielenpuhujien keskuuteen vakiintuneisiin käytäntöihin. Näiden käytäntöjen ympärille on sitten laadittu yhtenäisyyttä lisääviä ohjeita.

Paikallissijan määräytymisestä paikannimissä voi lukea enemmän Isosta suomen kieliopista. Maiden nimien taivuttamiseen liittyviä ohjeita on muun muassa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen artikkelissa Maiden nimien taivuttaminen sekä maiden, pääkaupunkien ja kansalaisuuksien nimien luettelossa .

Oikea kirjoitusasu on trampoliini.

Verbillä perehdyttää on merkitykset 'tutustuttaa, opastaa, harjaannuttaa johonkin'. Sanaa voidaan käyttää esimerkiksi puhuttaessa uusien työntekijöiden perehdyttämiskoulutuksesta.

Mielenkiintoinen kysymys. Ilmeisesti on niin, että rakennuksen ulkopuolisesta päällysteestä voidaan periaatteessa käyttää sekä verhous- että vuoraus-sanaa.

Kielitoimiston sanakirja nimittäin antaa verbille vuorata seuraavanlaisen merkityksen: 'peittää, verhota rakennuksen ulkoseinä tai ontelon, kotelon tms. sisäseinä verhous- tai sisustusmateriaalilla'. Vuorata-verbin käyttöesimerkkejä:

Pystylaudoituksella vuorattu rakennus, ulkoseinä. Höyhenillä vuorattu linnunpesä. Vuorata uuni tulitiilillä. Vuorata vuoka leivinpaperilla, vuoan reunat taikinalla. Sametilla vuorattu korulipas.

Sanan vuoraus merkitys on siten vuoraaminen tai vuoraamisen tulos, vuori. Vuoraus-sanan käyttöesimerkkejä:

Seinän vuoraus. Lauta-, tiilivuoraus. Silkkivuoraus.

Toisaalta verhous tarkoittaa sanakirjan mukaan päällystettä tai peitettä. Verhous-sanan käyttöesimerkkejä:

Seinän tiiliverhous. Rakennuksen ulko- ja sisäverhous.

Tästä päätellen sekä vuoraus- että verhous-sanaa voidaan käyttää tarkoittamaan sekä sisä- että ulkopuolista päällystettä.

Sanaa luku käytetään juuri vuosikymmenestä (tai vuosisadasta), joten kyseinen ilmaus tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että Pekka on syntynyt jonakin vuosista 1970–1979.

Vaalikausi tarkoittaa vaalien välistä aikaa tai vaaleissa valittujen edustajien toimikautta.

Teititeltäessä apuverbi olla on monikon toisessa persoonassa ja partisiippimuotoinen pääverbi on yksikössä. Oletteko kuullut? on siis oikea muoto.

Suositeltavin vaihtoehto konekylvö-termin rinnalle on käsinkylvö. Myös kirjoitustapaa käsin kylväminen voidaan käyttää.

Tämän Raamatusta peräisin olevan sanonnan suomus-sana tarkoittaa (eläimen) suomua. Sanonta on kuvaannollinen, ja sillä kuvataan hetkeä, jolloin puhuja tajuaa olleensa harhaluulon vallassa. Sanonnan alkuperä on Paavalin kääntymystä kuvaavassa raamatunkohdassa.

Alkaa-verbin käyttöön liitetyt ohjeet eivät tosiaan koske aloittaa-verbiä. Aloittaa-verbi yhdistyy luontevimmin substantiivisiin ilmauksiin: aloittaa säästäminen.

Sanaliitoksi (kaikki sanat erilleen) kirjoitetaan sellaiset kaavanimet (eli esimerkiksi kaduille, teille, aukioille ja kaupunginosille annetut nimet), joiden osina on tavallisimmin etunimi, sukunimi ja paikkaa ilmaiseva perusosa:

• Abraham Wetterin tie
• Aleksis Kiven katu
• Katri Valan puisto
• Kustaa III:n polku.

Kirjoitustapa perustuu kaavanimien oikeinkirjoituksesta sovittuihin sääntöihin, ja säännöstä poikkeaminen katsotaan virheeksi.

Virkkeen lopussa käytetään useimmiten pistettä; niin myös tässä tapauksessa. Luvun numeron virheellinen tulkinta järjestysluvuksi lienee melkoisen epätodennäköistä jo kontekstinsakin takia. Toisaalta virkkeen lopussa olevassa järjestysluvussa ei muutenkaan käytettäisi pistettä, vaan järjestysluvun ilmaisemiseen täytyisi virkkeen lopussa käyttää kaksoispistettä ja s-kirjainta:

Hän oli kilpailussa 15:s.

Eri aineiden oppituntien nimet voidaan useimmiten kirjoittaa joko yhdyssanoiksi tai sanaliitoiksi, kun kyseessä on genetiivialkuinen ilmaus. Molemmat vaihtoehdot ovat siis oikein.

Artikulointi tarkoittaa ääntämistä. Sanaa käytetään usein yksittäisten äänteiden muodostuksesta mutta myös puheen kokonaisuudesta, esim. ilmauksessa hyvä artikulaatio (merkityksessä 'selkeä puhe'). (Lähteet: Gummeruksen Suuri sivistyssanakirja, Jukka Korpelan Pienehkö sivistyssanakirja.)

Sana kesäisin on tarkalleen ottaen adverbi. Adverbi on sanaluokkanimitys taipumattomille tai vajaasti taipuville sanoille, jotka ilmaisevat muun muassa aikaa, paikkaa, tapaa tai määrää. Aiemmin adverbien yläkäsitteenä on käytetty termiä partikkeli.

Sana kesäisin ei täytä substantiivin määritelmää, koska substantiivit taipuvat luvussa ja sijassa.

Sana tavutetaan seuraavasti: a-teis-ti. Käytännössä sanaa ei suositella jaettavaksi eri riveille siten, että alkuosan a-kirjain jäisi riville yksinään.

Vierasperäisten nimien tavutuksessa voidaan suomenkielisessä tekstissä käyttää suomen mukaista tavutusta. Rianna-nimi tavutetaan siis Ri-an-na, koska tavutusohjeiden mukaan diftongia muodostamattomien vokaalien välissä on tavunraja. Englannin kielen mukainen tavutus on todennäköisesti vastaavanlainen.

Koska tässä on kyse suomalaisesta sukunimestä, sitä taivutetaan astevaihtelusääntöjen mukaisesti: Jalvanti, Jalvannin. Mallia voi ottaa vaikkapa paikannimestä Vihanti (Vihannin, Vihannissa).

Ilmaus kirjoitetaan erikseen: paikan päällä.

Sivumennen sanoen kielenhuoltajat ovat perinteisesti pitäneet tämänkaltaisia päällä-ilmauksia hieman vierasvoittoisina, ja mm. Kielitoimiston sanakirja suosittelee sen sijaan muotoa itse paikalla. Mutta kuten Matti Vilppula kirjoittaa artikkelissaan Sorron alta vallan päälle:

"Yksi yleisimmistä päällä-ilmauksista on 'paikan päällä'. Tuntuu melkein siltä, että kielenhuoltajat ja äidinkielenopettajat ovat kohta ainoita, jotka puhuvat 'paikalla', 'itse paikalla' tai 'tapahtumapaikalla' olemisesta. -- Ei olisi yllättävää, vaikka 'paikan päällä' ennen pitkää kokonaan vapautuisi arkityylisen ilmauksen taakastaan."

Oikea muoto on viikoittainen.

Johtimen -ttain tai -ttäin sisältävät johdokset muodostetaan kantasanan monikkomuodosta, joten niihin tulee monikon tunnus i: viikoittain, asteittain. Tunnus i säilyyy myös näistä sanoista johdetuissa adjektiiveissa (kuten juuri viikoittainen).

Sekä piste että välilyönti ovat tarpeen; kirjoitetaan siis milj. €.

Vaikka näillä ns. monikkosanoilla viitataan yhteen kokonaisuuteen, ne ovat muodoltaan monikollisia. Siksi niiden kanssa käytetään monikollista predikaattiverbiä. Muita vastaavia sanoja ovat esimerkiksi häät, housut ja urut.

Sana voidaan kirjoittaa joko menu tai menyy. Taivutusmahdollisuuksia on lukuisia:

• menuhyn
• menuhun
• menuun
• menyyhyn
• menyyseen.

Ison suomen kieliopin mukaan kyseessä ovat verbit, joiden täydennyksenä on A-infinitiivin perusmuoto. (Perinteisin termein puhuttaisiin verbiketjuista, joissa finiittimuotoisen verbin objektina toimii toisen verbin I infiniitivin lyhyt muoto eli ns. perusmuoto.) A-infinitiivin kanssa esiintyvät verbit jakaantuvat kolmeen tyyppiin, joihin voi tutustua tarkemmin Ison suomen kieliopin verkkoversiossa. Sieltä voi tarkistaa myös edellä käytettyjen termien määritelmiä.

Kielenhuollon tiedotuslehti Kielikellon mukaan asiamies-nimikettä on korvattu muun muassa sanalla valtuutettu. Muita mahdollisia ovat edustaja ja asioija.

Sanalla tarkoitetaan ravitsemussuositusta, jonka mukaan ateriasta pitäisi olla puolet kasviksia, marjoja tai hedelmiä, neljännes lihaa tai kalaa ja neljännes riisiä, perunaa tai pastaa.

Voihan sana periaatteessa viitata myös lautaseen astiana – voidaan puhua esimerkiksi jonkin tehtaan tuotannossa olevista erilaisista lautasmalleista.

Kaikkiin kysyjän esimerkkisanoihin tulee vain yksi t-kirjain.

Oikea kirjoitustapa on hinta-laatusuhde.

Molemmat ilmaukset kirjoitetaan erikseen: rationaalisella tasolla, järjen tasolla.

Kysymykseen adjektiivialkuisten teiden- tai paikannimien taivuttamisesta ei harmi kyllä voi vastata yksiselitteisesti. Nimistönhuolto suosittelee adjektiivialkuisten, yhdysrakenteisten paikannimien taivuttamisessa "paikallisen kielitunteen ja nimikulttuurin kunnioittamista". Varminta on siis noudattaa paikallisten omaa käytäntöä.

Vanhastaan adjektiivialkuisia paikannimiä on taivutettu siten, että myös alkuosa on taipunut. Nykysuomalaisen kielitajussa tämäntyyppisten sanojen alkuosan taivuttamattomuus alkaa kuitenkin olla yleisempää kuin taivuttaminen, ja etenkin uudet kaavanimet alkavat olla taipumattomia.

Substantiivialkuisten yhdyssanojen taivuttamiseen pätevät erilaiset säännöt kuin adjektiivialkuisten, joten vertailukohdetta ei välttämättä kannata hakea sieltä.

Tietääkseni tällaista uutta ohjetta ei ole. Myös Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan (2007) mukaan piste merkitään sekä päivän että kuukauden perään silloinkin, kun vuosilukua ei merkitä.

Pääsääntöisesti lyhyet tasaluvut sata, tuhat, miljoona ja miljardi kirjoitetaan tosiaan kirjaimin. Jos ne tarkoittavat täsmällistä lukua, merkitään nekin numeroin. Kysyjä on taivuttanut esimerkkilukua aivan oikein, mutta kannattaa huomioida, että numeroin kirjoitettuna se vie merkkitilaa itse asiassa enemmän kuin kirjaimin kirjoitettuna.

Nimimerkit, kuten nimetkin, suositellaan kirjoittamaan isolla alkukirjaimella.

Molemmat ovat oikein. Tämä johtuu siitä, että kyseisestä sanasta (ja sen kaikista taivutusmuodoista) on olemassa kaksi rinnakkaisasua: askel ja askele, askelella ja askeleella, askelia ja askeleita.

Oikea muoto on alkaa tehdä. Voidaan myös sanoa ruveta tekemään.

Ilmauksesta voi halutessaan lukea enemmän Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen artikkeleista Alkaa tehdä ja Joko aletaan tekemään?

Sekä eteenpäin vieminen että hyväksi käyttäen kirjoitetaan erilleen.

Oikein muodostettu kysymyslause kuuluisi joko Onko kumpikin poika? tai Ovatko molemmat poikia?

Ovatko kummatkin poikia? on myös mahdollinen, mutta se viittaisi kahteen ryhmään (esimerkiksi tiedusteltaessa kahden jalkapallojoukkueen jäsenten sukupuolia).

Juhlapäivien nimet, kuten vappu ja tapaninpäivä, kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Sanan alkuperää on etsitty muun muassa ruotsin morgon-sanasta. Asiasta kiinnostuneen kannattaa lukea Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilla oleva artikkeli Moi taas!, joka käsittelee juuri moi-sanan etymologiaa.

Yleisohjeen mukaan sukunimen alkuosana olevaa adjektiivia ei taivuteta. Sanotaan siis Uusitalon.

Joissakin tapauksissa esimerkiksi sukunimen haltijalla itsellään saattaa olla käytössään toisenlainen taivutustapa mm. historiallisista syistä (monet edellä mainitun tyyppiset sukunimet perustuvat talonnimeen, ja ne ovat sen vuoksi paikallisessa käytössä säilyttäneet alkuosan mukautumisen). Ei kuitenkaan voida olettaa, että kaikki ulkopuoliset olisivat tietoisia tällaisesta poikkeavasta taivutustavasta, joten yleisohjeen mukaan taivuttaminen on täysin korrektia.

Pääsäännön mukaan sukunimiä taivutetaan kuten vastaavia yleisnimiä. Tässä tapauksessa malliksi tarjoutuu niin erisnimi (Turku kaupungin nimenä) kuin yleisnimikin (turku merkityksessä 'tori, markkinapaikka'), ja näiden taivutus on yhtenevä. Eiköhän saman asuinen sukunimi taivu vastaavasti, joten genetiivimuoto lienee Turun.

Suosittelen kirjoitusasua zapatistiliike.

Kyllä on.

Kielitoimiston sanakirjassa on esitelty mättää-verbin kaksi erityyppistä merkitystä. Ensimmäinen on 'luoda, ammentaa, nostella (lapiolla, lusikalla tms.); syytää, ahtaa, sulloa'. Esimerkki-ilmauksia ovat mm.

• mättää hiekkaa betonimyllyyn
• mättää ruokaa suuhunsa
• mättää tavaroita matkalaukkuun.

Toinen käyttötapa on tyyliltään arkinen, ja sen käytöstä on annettu seuraavat esimerkkilauseet (suluissa merkitystä tähdentäviä, vaihtoehtoisia ilmauksia):

• Mikä siinä asiassa oikein mättää (hankaa vastaan, takkuaa, tökkii)?
• Mikä sinua mättää (harmittaa, ottaa päähän)?

Tiimi on englannin kielen sanasta team kotoistettu laina, ja sillä tarkoitetaan työryhmää tai (urheilu)joukkuetta. Kielitoimiston sanakirja esittelee sen ilman lisämainintaa arkisuudesta, joten sanaa voinee nykyään käyttää ongelmitta myös virallisissa teksteissä.

Kun tavunraja on kahden saman vokaalin välissä, se osoitetaan heittomerkillä. Puhutaan siis henkilöiden i'istä. Muita vastaavanlaisia tapauksia ovat esimerkiksi
vaa’an, ko’oissa, rei’ittää, ruo’on, nau’un ja liu’un.

Kyseinen ilmaus soveltuu aivan hyvin mainittuun tapaukseen. Vaihtoehtoisesti voisi ehkä käyttää myös ilmausta Jaana ja Reino lapsineen, mutta kyllä perheineen-versiokin viittaa yhteiseen perheeseen.

Myös Kotuksen artikkelissa Joulukortti Virtasille ja muille tutuille pohditaan erilaisten perheiden nimityspulmia.

Kyseessä on poliittinen termi, jolla vihjattiin Suomen joutuneen liikaa riippuvaiseksi Neuvostoliitosta. Sen sanakirjamerkitys on 'taipua (Suomen tavoin) myötäilemään Neuvostoliiton politiikkaa itsemääräämisoikeudesta tinkien'.

Kielitoimiston sanakirja kertoo, että molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Sekä webhotelli- että web-hotelli-muotoa voi käyttää, mutta selkeyden vuoksi voi olla parempi käyttää yhdysmerkillistä muotoa web-hotelli.

Nopeiten kasvava on sanaliitto (erikseen kirjoitettava ilmaus).

Kaikki kolme monikon genetiiviä ovat mahdollisia; tosin viimeksi mainittu on sävyltään melko runollinen tai vanhahtava.

Arvelisin sanan tarkoittavan maan pinnan tasolla olevaa pysäköintialuetta erotuksena maan pinnan ylä- tai alapuolella olevista pysäköintiluolista tai -halleista. Kenttä-sana viittaisi siihen, että aluetta ei myöskään ole ympäröity seinillä.

Kysyjä osui aivan oikeaan, sillä Kielitoimiston sanakirjan mukaan ilmaus voidaan tosiaan kirjoittaa joko yhteen tai erikseen.

Oikea kirjoitusmuoto on juuri puusee.

Sana kirjoitetaan muodossa "päällekkäin".

Molemmat tavat ovat mahdollisia. Kuukauden toistamatta jättäminen saattaa olla hieman yleisemmin käytössä.

Koskenkorva on tuotenimi, joten se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, kuten muutkin erisnimet.

Kyse ei tässä ole varmaankaan konkreettisesti ajoneuvon vetämisestä tai työntämisestä vaan termistä, jota käytetään voimansiirtojärjestelmien toiminnasta puhuttaessa (veto, vetävä voima).

Hei! Alkuperäinen, jo itsessään arkinen ilmaus kuuluu "ja niin poispäin", ja sen merkitys on suunnilleen 'ja niin edelleen' tai 'ja muuta sellaista'. "Niin päin pois" lienee myöhempi variaatio tästä.

Kysyjä on aivan oikeilla jäljillä, sillä molemmat kirjoitustavat ovat mahdollisia.

Sana voidaan kirjoittaa joko "2-vaiheinen" tai "kaksivaiheinen". Jos yhdyssanassa on numero, se liitetään osaksi yhdyssanaa yhdysmerkin avulla, mutta jos lukusana kirjoitetaan kirjaimin, yhdysmerkkiä ei käytetä.

Kyllä on. Tunnettuus on johdettu sanasta tunnettu, ja se tarkoittaa jonkin asian tai seikan tunnettuna olemista. Se on itse asiassa ajatuksellisesti ja kieliopillisesti täsmällisempi kuin sana tunnettavuus, joka on johdettu sanasta tunnettava.

Ilmeisesti tunnettuus ei ole juurtunut yleiskieliseen käyttöön kovinkaan vahvasti, siksi paljon epätietoisuutta sen käyttöön tuntuisi liittyvän. Virkakielisyydestään huolimatta se on kuitenkin suomea.

Oikea muoto on "kasviöljy".

Camisa on espanjaa/portugalia ja tarkoittaa paitaa. Englanniksi vastaava on camisole, joka on tarkemmin vielä täsmennetty tarkoittavan hihatonta/olkaimellista aluspaitaa.

Oikea kirjoitusasu on kollega.

Oikea tapa olisi seuraavanlainen: Tervetuloa (tai terve tuloa) 40-vuotissyntymäpäiville.

En ehkä ole oikea henkilö määrittelemään maantieteellisiä termejä. Sana "manner" kuitenkin viittaa nimenomaan maa-alueeseen, joten arvelisin, että mantereelle saavutaan, kun astutaan maihin.

Suomen kielessä on monta tapaa ilmaista tekemisen pakollisuutta tai välttämättömyyttä. Voidaan sanoa esimerkiksi "sinun pitää mennä", "täytyy mennä", "tulee mennä" tai "on mentävä".

Ilmaukset ovat samamerkityksisiä, mutta niissä on voimakkuus- ja tyylieroja. "Tulee mennä" on vahva ilmaus, joka esiintyy esimerkiksi lakiteksteissä, ja se on muita ilmauksia kirjallisempi. Se sopii pääasiassa sellaisiin yhteyksiin, joissa tyyli on juhlallista tai joissa pakkoon liittyy moraalisen velvoittavuuden vivahde. (Lähde: Kielikello 2/1982.)

Ahti-nimi taipuu Ahti : Ahdin.

Suosituksia eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkielisiksi nimiksi löytyy Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen www-sivuilta:

• . – piste
• ; – puolipiste
• : – kaksoispiste
• \ – kenoviiva
• ' – puolilainausmerkki ("heittomerkki").

Suosittelen muotoa "Emännät ja esikoiset", koska esikoinen-substantiivin kirjoittamiseen isolla alkukirjaimella ei tässä liene mitään erityistä syytä.

Erikseen kirjoittaminen on luontevampaa, eli "kaupan kohde".

Virallisessa tekstissä ja esimerkiksi kielitieteellisissä yhteyksissä on suotavaa ilmaista sanan merkitys puolilainausmerkein: idonea (ital. 'sopiva').

Oikea muoto on luontoisetu.

Paikannimien (myös ulkomaisten) oikeinkirjoitukseen pätee pääsääntö, jonka mukaan paikannimen osat kirjoitetaan yhdeksi sanaksi, ellei ole erityistä syytä kirjoittaa osia erilleen tai käyttää osien välillä yhdysmerkkiä. Erityisenä esimerkkinä mainitaan paikannimet, joiden alkuosana on adjektiiviattribuutti. (Kielikello 1/1968, 4/1994.) Näiden tietojen valossa on suositeltavaa käyttää muotoa Korkearannikko.

Hiatus tarkoittaa vokaalien välistä tavunrajaa, kahden eri tavuihin kuuluvan vokaalin vierekkäisyyttä, esim. kome-a, lu-en.

Kyseessä ei ole yksiselitteisesti virhe.

On totta, että yleensä lukusanaa (tässä "kaksi") käytetään yksikkömuotoisen predikaatin kanssa (tässä "kertoo", "juoksee"). Jos kuitenkin kysymyksessä on tietyn joukon kaikki yksiköt, predikaatti onkin monikossa.

Jotta siis voitaisiin päätellä, onko "kaksi naista kertovat" oikein vai väärin, tarvittaisiin enemmän tietoa ympäröivästä lauseyhteydestä.

Kyse on liitepartikkelista -pa/-pä. Liitepartikkeli lisätään valmiin sanamuodon loppuun, ja vaikka ääntäessä saattaakin esiintyä kaksoiskonsonantti, kirjoitetussa sanassa liitepartikkeli ei aiheuta muutoksia. Kirjoitetaan siis "kysypä", "tulepa".

Vuotias-loppuiset adjektiivit on esitetty poikkeustapauksina sekä Kielenhuollon käsikirjassa että Kielikellossa (nro 1/1988). Näiden lähteiden mukaan tulisi yleensä käyttää muotoa 2- ja 4-vuotiaat lapset, vaikka muoto onkin teoriassa kaksitulkintainen. Tekstiyhteydestä kuitenkin tavallisesti selviää, monestako lapsesta on kyse.

Vajaan tai yli menevän määrän ilmaisemiseen hyväksytään sekä nominatiivi (perusmuoto) että partitiivi. Voidaan siis sanoa joko "kymmenen yli" tai "kymmentä yli" (vastaavasti "kymmenen vailla" tai "kymmentä vailla").

Sukunimen Hyrkäs genetiivimuoto on Hyrkkään. (Lähteet: Kielikello 1/1991 ja 2/2003.)

Tässä voidaan käyttää kielteistä lauserakennetta: "En lukenut kokeeseen riittävän monta kertaa". Kontekstin mukaan voidaan käyttää myös esim. ilmauksia "liian vähän" tai "liian harvoin" tai vaikkapa jotain selittävää sivulausetta ("Luin kokeeseen kahdesti, mikä ei riittänyt").

Samamerkityksinen sana eli samaa tarkoittava sana.

Sana tavutetaan an-si-o-töis-tä, koska "öi" on diftongi.

Erikseen kirjoitettuna asia kuulostaa konkreettisemmalta, jonkin yksittäisen seppeleen laskemiselta. Yhteen kirjoitettuna asia nähdään käsitteenä, puhutaan yleisemmin seppeleen tai seppelten laskemisesta.

Molemmat kirjoitustavat ovat mahdollisia, joskin yhdyssana "tervetuloa" on nykyään tavallisempi (lähteet: Kielitoimiston sanakirja, Kielikello 1/1998).

Sanakirjat tarjoavat "analyyttiselle" seuraavia merkityksiä: 'analysoiva', 'erittelevä', 'jäsentelevä', 'analyysiin perustuva', 'analyysia käyttävä'. "Analyysi" puolestaan tarkoittaa mm. 'koostumuksen tai laadun selvittämistä', 'erittelyä'. Analyyttisessa selvityksessä tai ehdotuksessa on kaiketi tarkoitus ottaa huomioon asian eri näkökulmia.

Kansaneläkelaitoksen lyhennenimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella (Kela), koska kyseessä on erisnimi.

Suositeltavaa olisi kirjoittaa sana yhteen (käsienpuhdistusgeeli), joskaan erilleen kirjoittaminenkaan ei ole väärin.

Oikea kirjoitusasu on sertifikaatti.

"Timmi" on puhekielinen sana, jolle sanakirja tarjoaa merkitykset 'hyvä', 'hyväkuntoinen', 'hyvin harjoiteltu'. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi seuraavan kaltaisissa ilmauksissa: "olla timmissä kunnossa", "timmi vartalo", "timmi orkesteri", "auto on timmissä" (= hyvässä kunnossa).

Tämäntyyppisistä sanoista hyväksytään molemmat monikon partitiivin muodot, toisin sanoen molemmat vaihtoehdot ovat oikein.

Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Tällaisissa tapauksissa monikkomuoto (helpommiksi) on kuitenkin tavallisempi ja monesti myös luontevampi valinta.

Konsepti-sana on jo vanhastaan tuttu suomessa merkityksissä ’luonnos, käsikirjoitus, suunnitelmat’. Sen sijaan englannissa sen tavallisimmat merkitykset ovat ’thought, idea, notion’. Konsepti-sanaa on käytetty myös suomessa idean ja oivalluksen merkityksessä jo 1970-luvun lopulta alkaen. (Lähde: Kielikello nro 4/1993.)

Palvelukonsepti tarkoittanee usein (yrityksen) tarjoamien palveluiden takana olevia periaatteita ja ajatuksia tai palveluiden kokonaisuutta. Kuten kysyjäkin mainitse, sana on kuitenkin monitulkintainen.

Molempia vaihtoehtoja voi käyttää.

Oikea muoto on veloitusperuste.

Substantiivi veloitus perustuu verbiin veloittaa, ja tämänkaltaisiin ns. -ottaa-/-oittaa-johdoksiin liittyy muutama perussääntö:

1. Jos kantasana (tai kantasanan vartalo) on kaksitavuinen a:han tai ä:hän loppuva sana, johdoksena on -oittaa. Esimerkiksi kirja - kirjoittaa, haava - haavoittaa, terä - teroittaa.

2. Jos kantasana on kaksitavuinen o:hon loppuva sana, johdoksena on -ottaa. Esimerkiksi vero - verottaa, helppo - helpottaa. Poikkeus tähän sääntöön ovat sellaiset vanhahtavat ja ylätyyliset sanat kuin armoittaa, innoittaa, kirvoittaa, virvoittaa jne.

3. Jos o-aines on kolmannessa tavussa, sana kirjoitetaan aina i:llisenä: autioittaa (autio), vaurioittaa (vaurio).

Veloittaa-verbi perustuu kantasanaan velka, joten kyseessä on kohdan 1 mukainen tapaus. Aina kantasanaa ei ole helppo tietää, joten turvallisinta on tarkistaa oikea kirjoitusasu esimerkiksi Suomen kielen perussanakirjasta. Tässä mainitut ohjeet ja esimerkit ovat Kielenhuollon käsikirjasta (Iisa - Oittinen - Piehl).

Johtimen -ttain tai -ttäin sisältävät johdokset muodostetaan kantasanan monikkomuodosta, joten niihin tulee monikon tunnus i: asteittain, viikoittain. Myös näistä sanoista johdetuissa adjektiiveissa i säilyy. Sanotaan esimerkiksi ajoittainen, asteittainen, viikoittainen ja näin ollen myös laikuittainen.

Piste merkitään sekä päivän että kuukauden jälkeen. Päiväyksen piste ei vaikuta muiden välimerkkien käyttöön eikä toisinpäin, ja päiväyksen loppuun tulee piste normaaliin tapaan esimerkiksi ennen sivulausetta edeltävää pilkkua. Poikkeuksena on virkkeen loppupiste; kahta pistettä ei siis merkitä peräkkäin.

Kyllä tietojeni mukaan sydän-sanan taivutusmuodoissa käytetään edelleen vain yhtä m-kirjainta.

Oikein on joko vähälaktoosinen tai laktoositon sen mukaan, kumpaa tarkoitetaan.

Markkinoilla on nimittäin sekä laktoosittomia että vähälaktoosisia tuotteita, joista ensiksi mainituissa ei ole laktoosia eli maitosokeria käytännössä lainkaan ja jälkimmäisissä sitä on sen verran vähän, että monet lievemmästä laktoosi-intoleranssista kärsivät eivät tuosta määrästä saa oireita. Esimerkiksi Maito ja Terveys ry:n Internet-sivujen mukaan tuote on laktoositon, kun laktoosipitoisuus on alle 0,01 %, ja vähälaktoosinen, kun laktoosipitoisuus on alle 1 %.

Yhteen ja erikseen kirjoittaminen mietityttää usein. Tässä on kyseessä perustapaus, jolloin kaksi peräkkäistä ja perusmuodossa olevaa substantiivia kirjoitetaan yhteen eli viestintätoimisto.

Perinteisesti on taidettu puhua juuri itsetutkistelusta. Tutkistelu ja tutkiskelu ovat synonyymeja, mutta tutkistelulla on hieman vanhahtava vivahde - kuuluisin käyttöesimerkki lienee Uudesta testamentista:

Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Kielitoimiston sanakirjassa tutkistella-verbille annetaan merkitykset tutkiskella; mietiskellä, pohtia, tutkailla. Tarkastelu sen sijaan voitaisiin nähdä hieman ulkokohtaisempana havainnointina.

Totta kai kirjoitetaan sanaliitoksi, eli sanat kirjoitetaan erikseen.

Tapauksissa, joissa lauseiden rajalla on monisanainen konjunktiorykelmä (esim. ennen kuin, niin pian kuin, sitten kun), pilkku tulee yleensä konjunktioiden eteen. Aina ei ole selvää, mikä konjunktio kuuluu mihinkin lauseeseen, joten lauseiden rajalta voidaan usein jättää pilkku myös pois.

Kirjoittaisin erikseen: nuorisotyön johtaja, johtava nuorisonohjaaja (myös kirjoitusasua nuoriso-ohjaaja käytetään). Virkanimikkeiden sisällöllisistä eroista minulla ei valitettavasti ole tietoa.

Tämä rinnastuu sukunimen Halme taivutukseen. Sukunimiä taivutetaan yleensä kuten vastaavia yleisnimiä, joten tässä suositeltava taivutusmuoto olisi As Oy Kaura-Halmeen.

Yleensä ihmistä tarkoitettaessa on käytettävä hän-pronominia. Pronominia se käytetään kuitenkin relatiivipronominin korrelaattina seuraavantyyppisissä lauseissa, joissa ihminen on kuka tahansa eikä tietty henkilö: Voittaja on se, joka tulee ensimmäisenä maaliin.

Lisäksi Kielitoimiston sanakirjan mukaan se-pronominia (monikossa ne) käytetään vastasyntyneestä (Onko se tyttö vai poika?) sekä viittaamassa ihmisryhmään monikossa (Niitä oli kaikkiaan viisi miestä).

Kirjeissä ja kutsuissa vastaanottajaa puhuteltaessa voidaan kirjoittaa kohteliaisuussyistä Sinä ja Te (ja vastaavat taivutusmuodot) isolla alkukirjaimella. Kuitenkin pienenkin kirjaimen käyttö on sekin aina mahdollista, eikä sitä tule tulkita epäkohteliaaksi. Näin kertoo muun muassa Kielikello 2/1999.

Kielikello 2/1999 kertoo, että teitittelystä selviää osittain samoilla muodoilla kuin silloin, kun puhutellaan useaa ihmistä monikon toisessa persoonassa: ”Oletteko kunnossa?”, ”Haluaisitteko lisää kahvia?”

Liittomuodoissa tilanne on kuitenkin eri, ja ne vaativat erityisen teitittelymuodon käyttöä. Tällöin apuverbi olla on monikon toisessa persoonassa (olette), mutta partisiippimuotoinen pääverbi on yksikössä.

Teititeltäessä sanotaan siis esimerkiksi ”Oletteko nähnyt?”, ”Ettekö ole nähnyt?” ja näin ollen myös "Te olette tehnyt".

Tulla-verbin ja varsinaisen verbin yhdistelmä futuurin ilmaisijana on tosiaan vanha, ruotsin kielestä lähtöisin oleva lainarakenne.

Useimmat lähteet (mm. Kielenhuollon käsikirja) ottavat sen kannan, että yleisyydestään huolimatta tulla-futuurin käyttö on tarpeetonta, sillä yleensä tapahtuman aika ilmenee muusta lauseyhteydestä. Kuitenkin esimerkiksi Kielikellon 2/1993 mukaan on tapauksia, joissa tulla-futuurin käyttö on perusteltua ja jopa tarpeellista. Ehdotonta käyttökieltoa tuo rakenne siis ei saa.

Yhtä kaikki tarpeettomana tulla-futuurin käyttöä pidetään silloin, kun virkkeessä jo on jokin tulevan ajan ilmaus, esimerkiksi lähiaikoina, ensi vuonna, vastaisuudessa tai kysyjän esimerkkilauseessa esiintyvä huomenna.

Sana voidaan kirjoittaa joko kaliiperi tai kaliiberi. Muodot kaliperi ja kaliberi eivät sitä vastoin ole mahdollisia.

Sana tarkoittaa tietoa koskevaa tai tiedollista (esim. ilmauksessa kognitiivinen oppiminen). Psykologiassa termiä käytetään viittaamaan tajunnan sisältöön, tiedostukseen tai havainnointiin (ei siis tunteisiin tai tahtoon) liittyviin asioihin. (Lähde: Gummeruksen suuri sivistyssanakirja.)

Genetiivialkuisten sanojen kirjoittaminen on usein hankalaa. Joissakin tapauksissa yhteen tai erikseen kirjoittaminen aiheuttaa merkityseron, mutta joissain tapauksissa merkityseroa ei synny tai ero on vain pieni.

Kirjoitusmuoto tulkin käytön opas tuo mieleen, että kyseessä on opas juuri tietyn tulkin käyttämiseen, kun taas tulkinkäytön opas on ennemminkin yleinen opas, jossa käsitellään tulkin (tulkkien) käyttämistä. Sana tulkinkäytönopas on vaikea hahmottaa.

Edellä mainittu vivahde on mukana myös esimerkkilauseessa: jos halutaan puhua ylipäänsä tulkkien käyttämisestä, sanat kannattaa kirjoittaa yhteen (Sinun kannattaa perehtyä tulkinkäyttöön), mutta jos kyse on tietystä tulkista, sanat kannattaa kirjoittaa erilleen (Sinun kannattaa perehtyä tulkin käyttöön).

Oikea muoto on enempi. Tämä johtuu siitä, että enempi on paljo-sanan komparatiivimuoto, ja komparatiivin tunnus on -mpi. Komparaatiomuotoja koskevista oikeinkirjoitusongelmista yleisin onkin juuri se, tuleeko taivutusmuotoihin n vai m. Ääntämyksen mukainen m on kuitenkin oikein myös kirjoitettaessa. Siispä enempi samoin kuin esim. suurempi (ei suurenpi). (Kielikello 1/2002.)

Adjektiivin enempi merkitys on 'määrältään suurempi, runsaampi; lisä-, jatko-', esimerkiksi Tämä asia ei enempiä esittelyjä kaipaa. Sanaa käytetään joskus korvaamaan adverbia enemmän, mutta tällaista käyttöä pidetään puhekielisenä: Siihen tarvitaan enempi aikaa (paremmin: enemmän aikaa).

Sana 'pätee' on päteä-verbin aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto (hän/se pätee). Kyseisellä verbillä on Kielitoimiston sanakirjan mukaan toisaalta merkitys 'pitää paikkansa, olla voimassa jonkin suhteen, sopia johonkin' (esim. Sopimus pätee vain määräajan) ja toisaalta 'olla pätevä, osoittaa kykynsä, saada arvostusta' (esim. Hän yrittää päteä joka alalla).

Nimen loppuosa ilmeisesti viittaa sukunimeen Nurmi. Pääsääntö on, että sukunimeä taivutetaan samoin kuin vastaavaa yleisnimeä, jos sellainen on olemassa (tässä nurmi). Käypä taivutusmuoto olisi siis Pyörä-Nurmelle.

Sanan määrä monikkomuotoisuudelle ei kaiketi ole mitään periaatteellista estettä. Joskus se toimii jopa merkitystä erottelevana tekijänä. Otetaan esimerkiksi seuraava virke:

Peruselintarvikkeessa ei saa käyttää lainkaan lisäaineita, tai niitä saa olla vain hyvin pieniä määriä.

Tämä voidaan tulkita siten, että yksittäisten lisäaineiden määrä on rajoitettu – jos sana olisi yksikössä, kyseessä olisi lisäaineiden kokonaismäärä.

Toinen asia on se, että monesti määrä-sanan sisältävät ilmaukset ovat hieman kömpelöjä ja ne voitaisiin sanoa selkeämmin tai yksinkertaisemmin jotenkin toisin. Esimerkiksi Autoja oli siellä valtavia määriä muuntuisi luontevasti muotoon Siellä oli valtavasti autoja.

Sana voidaan kirjoittaa kolmella eri tavalla: Euroopan-mestari (iso alkukirjain, yhdysmerkki), Euroopan mestari (isolla erikseen) tai euroopanmestari (pienellä yhteen). Muoto Euroopanmestari (isolla yhteen) on sen sijaan virheellinen.

Muotoa kauaa ei suositeta käytettäväksi, vaan sen sijaan on käytettävä muotoa kauan.

Sanaan tulee heittomerkki, joka osoittaa, että kahden saman vokaalin välillä on tavuraja. Oikea kirjoitustapa on siis ko'oista.

Perinteisesti "minun"-sana on tällaisessa lauseessa jäsennetty adverbiaaliksi. Se voidaan kuitenkin tulkita myös subjektiksi, vaikka se onkin genetiivissä.

Katujen ja muiden ns. kaavanimien kirjoittamiseen on sovittu sääntö, jonka mukaan sanaliitoksi (kaikki sanat erilleen) kirjoitetaan nimet, joiden osina on tavallisimmin etunimi, sukunimi ja paikkaa ilmaiseva perusosa. Birger Jaarlin katu kuuluu tällaisiin tapauksiin.

Asunto-osakeyhtiön nimi ei kuitenkaan ole kaavanimi, joten edellä mainittua sääntöä ei sovelleta siihen. Yritysnimien ja niitä vastaavien nimien kieliasun valintahan on viime kädessä nimeäjän, mutta vakiintuneiden oikeinkirjoitusohjeiden noudattaminen on kuitenkin suotavaa myös niissä. Kyseisessä tapauksessa tohtori suosittelee kirjoittamaan genetiivimääritteen (Jaarlin) yhteen pääsanana toimivan yleisnimen (helmi) kanssa. Myöskään helmi-sanan kirjoittaminen isolla alkukirjaimella ei ole tarpeellista. Suositeltu muoto on siis Jaarlinhelmi.

Sivumennen mainittakoon myös, että oikeinkirjoitusohjeiden mukaan asunto-osakeyhtiö lyhennetään oikeaoppisesti joko as.oy tai as.oy. (pisteettömänä tai pisteellisenä). Kokonaisuudessaan yleisohjeiden mukainen muoto olisi siis As.oy Hämeenlinnan Jaarlinhelmi (tai As.oy. Hämeenlinnan Jaarlinhelmi).

(Lähteet: Iisa - Oittinen - Piehl, Kielenhuollon käsikirja; Kielikello 2/2004; Kielikello 4/2000.)

Että- ja jotta-konjunktiot aloittavat alisteisen sivulauseen. Jotta-konjunktion käyttöala on suppeampi kuin että-konjunktion: jotta voi aloittaa vain tarkoitusta ja seurausta ilmaisevan sivulauseen. Myös että-konjunktio voi aloittaa tarkoitusta ja seurausta ilmaisevan sivulauseen, mutta lisäksi se voi aloittaa syytä ilmaisevan sivulauseen ja monenlaisia muita sivulauseita.

Tarkoitusta ilmaiseva sivulause (sekä että- että jotta-sanat ovat mahdollisia):
Lähde jo, jotta et myöhästy. / Lähde jo, että et myöhästy.
Seurausta ilmaiseva sivulause (sekä että- että jotta-sanat ovat mahdollisia):
Hän on niin laiska, jotta ei tule paikalle. / Hän on niin laiska, että ei tule paikalle.
Syytä ilmaiseva sivulause (vain että-sana mahdollinen):
Hän ei saapunut siksi, että lento oli myöhässä.
Muita esimerkkejä, joissa jotta-sana ei ole mahdollinen:
On hauskaa, että pääsit tulemaan.
Johtaja sanoi, että työ on tehtävä.

Sukunimet taipuvat yleensä samalla tavalla kuin vastaavat yleisnimet. as-loppuisista sukunimistä kuitenkin vain osaa taivutetaan tämän pääsäännön mukaisesti ja osaa ks:llisinä. Sekä Kielenhuollon käsikirjan (Iisa - Oittinen - Piehl) että Hauskaa kielenhuoltoa! -oppaan (Luukkonen) mukaan sukunimi Kangas taipuu pääsäännön mukaisesti eli Kankaan.

Joillakin sanoilla on useita monikon genetiivin muotoja, jotka ovat kaikki yhtä oikein. Voidaan siis sanoa joko palvelujen tai palveluiden, minkä lisäksi on myös mahdollista käyttää muotoa palveluitten. Samassa tekstiyhteydessä on kuitenkin hyvä käyttää johdonmukaisesti yhtä ja samaa muotoa.

Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Esimerkiksi sekä muodot matematiikanopettaja että matematiikan opettaja, äidinkielen opettaja että äidinkielenopettaja ovat molemmat oikein. Yhteen kirjoittaminen kertoo siitä, että titteli on yksi käsite, jonka merkitys on vakiintunut, joten sen vuoksi on usein perusteltua kirjoittaa se yhteen. Erilleen kirjoittaminenkin on kuitenkin yleensä mahdollista.

Kielten nimet kirjoitetaan kuitenkin suomessa erilleen, joten muoto "suomenkielen opettaja" on väärin. Sen sijaan on kirjoitettava suomen kielen opettaja tai pelkkä suomenopettaja (tai suomen opettaja).

Pyyhe-sanaa taivutetaan Kielitoimiston sanakirjan mukaan yleiskielessä seuraavasti:

yks. nom. pyyhe
yks. gen. pyyhkeen
yks. part. pyyhettä
yks. ill. pyyhkeeseen
mon. nom. pyyhkeet
mon. gen. pyyhkeiden, pyyhkeitten
mon. part. pyyhkeitä
mon. ill. pyyhkeisiin, pyyhkeihin

Pyyheet-tyyppinen taivutus lienee murteellinen.

Saman tien kävijä halusi myös varmistaa sanan "kiuas" taivutuksen eri sijamuodoissa.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisemassa Kielikello-lehdessä nro 1/1991 on sukunimien taivutusta koskeva artikkeli. Sen mukaan Kiukas voidaan taivuttaa sekä Kiukkaan että Kiukaksen. Näin ollen kyläiltäisiin siis Kiukkailla tai Kiukaksilla.

Kiuas-sanan taivutusmuotoja:
yksikön genetiivi: kiukaan
yks. partitiivi: kiuasta
yks. illatiivi: kiukaaseen
monikon nominatiivi: kiukaat
mon. genetiivi: kiukaiden, kiukaitten (molemmat käyvät)
mon. partitiivi: kiukaita
mon. illatiivi: kiukaisiin (myös vanhahtava muoto kiukaihin on olemassa)