Suomen kielenhuoltoon liittyviä Kielitohtorin vastauksia

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Kielitohtori ei tunne sanonnan varsinaista alkuperää, mutta arvelee sen liittyvän siihen, että entisaikoina tapahtuneeseen lasten kurittamiseen on käytetty nimenomaan koivun nuorista oksista tehtyä piiskaa. Lisäksi suomalaisia lapsia tavattiin muinoin pelotella erilaisilla myyttisillä olennoilla, kuten hiisi ja näkki, joten voihan olla, että Koivuniemen herra on sittemmin jatkanut tätä henkilöityneiden pelotehahmojen traditiota.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Perinteisesti "minun"-sana on tällaisessa lauseessa jäsennetty adverbiaaliksi. Se voidaan kuitenkin tulkita myös subjektiksi, vaikka se onkin genetiivissä.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Sanan ruoka voi taivuttaa monikossa myös ruuat, sillä muoto on yleisyytensä vuoksi hyväksytty kirjoitettuun yleiskieleen. Sen sijaan vuoka-sanaa taivutettaessa vuoat-muoto on ainoa oikea vaihtoehto.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Katujen ja muiden ns. kaavanimien kirjoittamiseen on sovittu sääntö, jonka mukaan sanaliitoksi (kaikki sanat erilleen) kirjoitetaan nimet, joiden osina on tavallisimmin etunimi, sukunimi ja paikkaa ilmaiseva perusosa. Birger Jaarlin katu kuuluu tällaisiin tapauksiin.

    Asunto-osakeyhtiön nimi ei kuitenkaan ole kaavanimi, joten edellä mainittua sääntöä ei sovelleta siihen. Yritysnimien ja niitä vastaavien nimien kieliasun valintahan on viime kädessä nimeäjän, mutta vakiintuneiden oikeinkirjoitusohjeiden noudattaminen on kuitenkin suotavaa myös niissä. Kyseisessä tapauksessa tohtori suosittelee kirjoittamaan genetiivimääritteen (Jaarlin) yhteen pääsanana toimivan yleisnimen (helmi) kanssa. Myöskään helmi-sanan kirjoittaminen isolla alkukirjaimella ei ole tarpeellista. Suositeltu muoto on siis Jaarlinhelmi.

    Sivumennen mainittakoon myös, että oikeinkirjoitusohjeiden mukaan asunto-osakeyhtiö lyhennetään oikeaoppisesti joko as.oy tai as.oy. (pisteettömänä tai pisteellisenä). Kokonaisuudessaan yleisohjeiden mukainen muoto olisi siis As.oy Hämeenlinnan Jaarlinhelmi (tai As.oy. Hämeenlinnan Jaarlinhelmi).

    (Lähteet: Iisa - Oittinen - Piehl, Kielenhuollon käsikirja; Kielikello 2/2004; Kielikello 4/2000.)

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Kielitoimiston sanakirjan mukaan ryväs- ja rypäs-sanat tarkoittavat samaa. Kumpaa vain siis voi käyttää.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Että ja jotta molemmat aloittavat sivulauseen, mutta että on monipuolisempi kuin jotta. Että voi aloittaa tarkoitusta ja seurausta ilmaisevan sivulauseen, mutta lisäksi se voi aloittaa syytä ilmaisevan sivulauseen ja monenlaisia muita sivulauseita. Jotta voi aloittaa vain tarkoitusta ja seurausta ilmaisevan sivulauseen.

    Esimerkkejä:

    Tarkoitusta ilmaiseva sivulause (sekä että- että jotta-sanat ovat mahdollisia):
    Lähde jo, jotta et myöhästy. / Lähde jo, että et myöhästy.

    Seurausta ilmaiseva sivulause (sekä että- että jotta-sanat ovat mahdollisia):
    Hän on niin laiska, jotta ei tule paikalle. / Hän on niin laiska, että ei tule paikalle.

    Syytä ilmaiseva sivulause (vain että-sana mahdollinen):
    Hän ei saapunut siksi, että lento oli myöhässä.

    Muita esimerkkejä, joissa jotta-sana ei ole mahdollinen:
    On hauskaa, että pääsit tulemaan.
    Johtaja sanoi, että työ on tehtävä.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Mantu (monikossa mannut) on vanhahtava ja ylätyylinen sana, joka Kielitoimiston sanakirjan mukaan tarkoittaa maankamaraa tai maa-aluetta (etenkin omistukseen liittyen). Se on samaa perua kuin niin ikään maahan viittaava manner-sana.

    Ilmaus "maat ja mannut" lienee juurtunut kieleen sanojen alkusoinnun takia.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Sukunimet taipuvat yleensä samalla tavalla kuin vastaavat yleisnimet. as-loppuisista sukunimistä kuitenkin vain osaa taivutetaan tämän pääsäännön mukaisesti ja osaa ks:llisinä. Sekä Kielenhuollon käsikirjan (Iisa - Oittinen - Piehl) että Hauskaa kielenhuoltoa! -oppaan (Luukkonen) mukaan sukunimi Kangas taipuu pääsäännön mukaisesti eli Kankaan.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Jos etunimessä on kaksoiskonsonantti tt, se taipuu normaalien suomen kielen astevaihtelusääntöjen mukaisesti (normaalien suomen sanojen tapaan). Nimi Antto taipuu siis aivan samoin kuin sitä tutumpi Antti: osassa nimen taivutusmuotoja on vain yksi t (esim. Antolle, Antolla, Antolta), osassa kaksi (esim. Anttoa).

    Näin siis sääntöjen mukaan, mutta jos vaikkapa ystäväsi ehdottomasti haluaa käytettävän kahden konsonantin muotoa, ehkä tässä kannattaa mieluummin rikkoa kielioppisääntö kuin ystävyyssuhde!

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Joillakin sanoilla on useita monikon genetiivin muotoja, jotka ovat kaikki yhtä oikein. Voidaan siis sanoa joko palvelujen tai palveluiden, minkä lisäksi on myös mahdollista käyttää muotoa palveluitten. Samassa tekstiyhteydessä on kuitenkin hyvä käyttää johdonmukaisesti yhtä ja samaa muotoa.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Kaikki adjektiivit eivät liity sellaisiin ominaisuuksiin tai käsitteisiin, että niillä olisi yksiselitteinen vastakohta. Kielitohtori olisi taipuvainen luokittelemaan turhamaisen yhdeksi tällaisista. Kielitoimiston sanakirja määrittelee turhamainen-sanan näin: omaan ulkonäköön, edustavuuteen tms. liiaksi huomiota kiinnittävä, koreilunhaluinen; tällaista osoittava. Tällaisen henkilön vastakohtaa voisi sanoa esimerkiksi ulkonäöstään piittaamattomaksi, ulkonäkönsä (tai ulkoisen olemuksensa) suhteen välinpitämättömäksi, ulkoista olemustaan korostamattomaksi tai omaan ulkonäköönsä (tai ylipäänsä ulkoisiin asioihin) liian vähän huomiota kiinnittäväksi.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Esimerkiksi sekä muodot matematiikanopettaja että matematiikan opettaja, äidinkielen opettaja että äidinkielenopettaja ovat molemmat oikein. Yhteen kirjoittaminen kertoo siitä, että titteli on yksi käsite, jonka merkitys on vakiintunut, joten sen vuoksi on usein perusteltua kirjoittaa se yhteen. Erilleen kirjoittaminenkin on kuitenkin yleensä mahdollista.

    Kielten nimet kirjoitetaan kuitenkin suomessa erilleen, joten muoto "suomenkielen opettaja" on väärin. Sen sijaan on kirjoitettava suomen kielen opettaja tai pelkkä suomenopettaja (tai suomen opettaja).

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Sana kuntoutus perustuu verbiin kuntouttaa, jolla on Kielitoimiston sanakirjan mukaan seuraavat merkitykset:

    parantaa jonkun kuntoa; saattaa vammainen tai vajaakuntoinen (tavallisesti varsinaisten hoitotoimien päätyttyä) fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti mahdollisimman hyvään kuntoon.

    Ko. sanaa käytetään mm. ilmauksissa invalidin kuntouttaminen, toipilaan kuntouttaminen.

    Sana hoito taas viittaa saman lähteen mukaan hoitamiseen ja hoitotoimenpiteisiin, ja sille annetaan seuraavanlaisia käyttöesimerkkejä:

    Potilaan, vammautuneen hoito. Sydäninfarktin hoito. Fysikaaliset hoidot. Hoidon kesto. Terveyden-, sairaanhoito. Lääkärinhoito. Sairaalahoito. Leikkaus-, lääke-, sädehoito. Antaa, saada hoitoa rytmihäiriöihin. Olla tutun lääkärin hoidossa.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Pyyhe-sanaa taivutetaan Kielitoimiston sanakirjan mukaan yleiskielessä seuraavasti:

    yks. nom. pyyhe
    yks. gen. pyyhkeen
    yks. part. pyyhettä
    yks. ill. pyyhkeeseen
    mon. nom. pyyhkeet
    mon. gen. pyyhkeiden, pyyhkeitten
    mon. part. pyyhkeitä
    mon. ill. pyyhkeisiin, pyyhkeihin

    Pyyheet-tyyppinen taivutus lienee murteellinen.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Lähteiden (esim. Kielikello 4/1996, Yhdyssanat; Itkonen: Kieliopas) mukaan verbien teonnimijohdokset (paitsi minen-loppuiset) ja tekijännimijohdokset kirjoitetaan usein yhteen edeltävän määritteen kanssa, esimerkiksi kotiinpalaaja, ruohonleikkaaja, sivustaseuraaja. Tämän pääsäännön mukaan ilmaus siis kirjoitettaisiin yhdyssanaksi kutsuttatulija.

    Raja yhdyssanan ja sanaliiton välillä on kuitenkin usein liukuva; esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjasssa on paljon ilmauksia, jotka voidaan kirjoittaa sekä yhteen että erikseen. Etenkin jos kyse on tilapäisistä, raskaista tai vaikeasti hahmotettavista yhtymistä, erilleen kirjoittaminen voi puolustaa paikkaansa: palkinnotta palaaja, rangaistuksetta jääjä. Ehkä voidaan ajatella abessiivin (kutsutta) itsessään olevan sen verran vähän käytetty sijamuoto, että tilapäisyyden kriteeri täyttyy.

    Kuten jo aiemmin mainittiin, muista teonnimijohdoksista poiketen minen-loppuiset johdokset kirjoitetaan yleensä erilleen edeltävästä määritteestä: matkalle lähteminen, kotiin tuleminen (mutta perussäännön mukaisesti matkallelähtö, kotiintulo). Yhdyssanoja ovat kuitenkin ns. yhdysverbeistä muodostetut minen-johdokset sekä muutoin merkitykseltään erikoistuneet tai vakiintuneet tapaukset: allekirjoittaminen (vrt. allekirjoittaa), vastaanottaminen (vrt. vastaanottaa), jälleenrakentaminen, vastoinkäyminen. Teonnimitys kutsutta tuleminen lienee kuitenkin selkeästi erilleen kirjoitettava tapaus.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Saman tien kävijä halusi myös varmistaa sanan "kiuas" taivutuksen eri sijamuodoissa.

    Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisemassa Kielikello-lehdessä nro 1/1991 on sukunimien taivutusta koskeva artikkeli. Sen mukaan Kiukas voidaan taivuttaa sekä Kiukkaan että Kiukaksen. Näin ollen kyläiltäisiin siis Kiukkailla tai Kiukaksilla.

    Kiuas-sanan taivutusmuotoja:
    yksikön genetiivi: kiukaan
    yks. partitiivi: kiuasta
    yks. illatiivi: kiukaaseen
    monikon nominatiivi: kiukaat
    mon. genetiivi: kiukaiden, kiukaitten (molemmat käyvät)
    mon. partitiivi: kiukaita
    mon. illatiivi: kiukaisiin (myös vanhahtava muoto kiukaihin on olemassa)

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Oikea muoto on irrottaa. Ottaa- ja -oittaa-johdoksiin liittyy muutama perussääntö:

    1. Jos kantasana (tai kantasanan vartalo) on kaksitavuinen a:han tai ä:hän loppuva sana, johdoksena on -oittaa. Esimerkiksi kirja - kirjoittaa, haava - haavoittaa, terä - teroittaa.

    2. Jos kantasana on kaksitavuinen o:hon loppuva sana, johdoksena on -ottaa. Esimerkiksi vero - verottaa, helppo - helpottaa. Poikkeus tähän sääntöön ovat sellaiset vanhahtavat ja ylätyyliset sanat kuin armoittaa, innoittaa, kirvoittaa, virvoittaa jne.

    3. Jos o-aines on kolmannessa tavussa, sana kirjoitetaan aina i:llisenä: autioittaa (autio), vaurioittaa (vaurio).

    Irrottaa-verbin kantasanan vartalo on irro- (vrt. irro/ta). Kaksitavuisiin sanoihin perustuvien ottaa- ja oittaa-verbien kantasanaa on joskus vaikea tietää. Siksi varminta onkin tarkistaa oikea kirjoitusasu esimerkiksi Suomen kielen perussanakirjasta tai muusta lähteestä; tässä mainitut ohjeet ja esimerkit ovat Kielenhuollon käsikirjasta (Iisa - Oittinen - Piehl).

Sivut