Suomen kielenhuoltoon liittyviä Kielitohtorin vastauksia

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Lähteiden (esim. Kielikello 4/1996, Yhdyssanat; Itkonen: Kieliopas) mukaan verbien teonnimijohdokset (paitsi minen-loppuiset) ja tekijännimijohdokset kirjoitetaan usein yhteen edeltävän määritteen kanssa, esimerkiksi kotiinpalaaja, ruohonleikkaaja, sivustaseuraaja. Tämän pääsäännön mukaan ilmaus siis kirjoitettaisiin yhdyssanaksi kutsuttatulija.

    Raja yhdyssanan ja sanaliiton välillä on kuitenkin usein liukuva; esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjasssa on paljon ilmauksia, jotka voidaan kirjoittaa sekä yhteen että erikseen. Etenkin jos kyse on tilapäisistä, raskaista tai vaikeasti hahmotettavista yhtymistä, erilleen kirjoittaminen voi puolustaa paikkaansa: palkinnotta palaaja, rangaistuksetta jääjä. Ehkä voidaan ajatella abessiivin (kutsutta) itsessään olevan sen verran vähän käytetty sijamuoto, että tilapäisyyden kriteeri täyttyy.

    Kuten jo aiemmin mainittiin, muista teonnimijohdoksista poiketen minen-loppuiset johdokset kirjoitetaan yleensä erilleen edeltävästä määritteestä: matkalle lähteminen, kotiin tuleminen (mutta perussäännön mukaisesti matkallelähtö, kotiintulo). Yhdyssanoja ovat kuitenkin ns. yhdysverbeistä muodostetut minen-johdokset sekä muutoin merkitykseltään erikoistuneet tai vakiintuneet tapaukset: allekirjoittaminen (vrt. allekirjoittaa), vastaanottaminen (vrt. vastaanottaa), jälleenrakentaminen, vastoinkäyminen. Teonnimitys kutsutta tuleminen lienee kuitenkin selkeästi erilleen kirjoitettava tapaus.

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Saman tien kävijä halusi myös varmistaa sanan "kiuas" taivutuksen eri sijamuodoissa.

    Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisemassa Kielikello-lehdessä nro 1/1991 on sukunimien taivutusta koskeva artikkeli. Sen mukaan Kiukas voidaan taivuttaa sekä Kiukkaan että Kiukaksen. Näin ollen kyläiltäisiin siis Kiukkailla tai Kiukaksilla.

    Kiuas-sanan taivutusmuotoja:
    yksikön genetiivi: kiukaan
    yks. partitiivi: kiuasta
    yks. illatiivi: kiukaaseen
    monikon nominatiivi: kiukaat
    mon. genetiivi: kiukaiden, kiukaitten (molemmat käyvät)
    mon. partitiivi: kiukaita
    mon. illatiivi: kiukaisiin (myös vanhahtava muoto kiukaihin on olemassa)

  • Suomen kielenhuoltoon liittyvä kysymys

    Oikea muoto on irrottaa. Ottaa- ja -oittaa-johdoksiin liittyy muutama perussääntö:

    1. Jos kantasana (tai kantasanan vartalo) on kaksitavuinen a:han tai ä:hän loppuva sana, johdoksena on -oittaa. Esimerkiksi kirja - kirjoittaa, haava - haavoittaa, terä - teroittaa.

    2. Jos kantasana on kaksitavuinen o:hon loppuva sana, johdoksena on -ottaa. Esimerkiksi vero - verottaa, helppo - helpottaa. Poikkeus tähän sääntöön ovat sellaiset vanhahtavat ja ylätyyliset sanat kuin armoittaa, innoittaa, kirvoittaa, virvoittaa jne.

    3. Jos o-aines on kolmannessa tavussa, sana kirjoitetaan aina i:llisenä: autioittaa (autio), vaurioittaa (vaurio).

    Irrottaa-verbin kantasanan vartalo on irro- (vrt. irro/ta). Kaksitavuisiin sanoihin perustuvien ottaa- ja oittaa-verbien kantasanaa on joskus vaikea tietää. Siksi varminta onkin tarkistaa oikea kirjoitusasu esimerkiksi Suomen kielen perussanakirjasta tai muusta lähteestä; tässä mainitut ohjeet ja esimerkit ovat Kielenhuollon käsikirjasta (Iisa - Oittinen - Piehl).

Sivut