Tarkkuutta taivutuksiin! Etunimien taivutusohjeita

Yleensä suomalaisten etunimien taivuttaminen onnistuu ongelmitta, mutta jotkin nimityypit aiheuttavat päänvaivaa muita useammin. Tässä muutamia etunimien taivuttamiseen liittyviä perusperiaatteita.

Altti taipuu maltin tapaan – Miika toisin kuin siika

Jos suomenkielisessä nimessä on tuplakonsonantti kk, pp tai tt, taivutusmuotoihin tulee yksinäinen k, p tai t – aivan kuin tavallisissa sanoissakin. Taivutetaan siis Altille, Veikolle ja Sepolle samoin kuin maltille, peikolle ja hupulle. Tämä koskee myös suomen kieleen vakiintuneita ja mukautuneita vierasperäisiä nimiä, kuten Anette ja Birgitta (Anetelle, Birgitalle).

Toisaalta jos nimessä on yksinäinen konsonantti k, p tai t, se ei muutu taivutusmuodoissa samoin kuin tavallisissa sanoissa. Vaikka siis taivutetaan siika : siian, kunto : kunnon ja vouti : voudin, nimissä vastaavat konsonantit säilyvät taivutusmuodoissakin: Miika : Miikan, Unto : Unton ja Outi : Outin.

Käytännössä siis eri nimien taivutusasut voivat olla samannäköisiä – Mikko ja Miko taipuvat samalla tavalla, niin myös Mirkka ja Mirka.

"Poikkean illalla Iltalla"

Monilla nimillä on vanhastaan jokin merkitys suomen kielessä, ja myös uusia nimiä ammennetaan usein esimerkiksi luontoaiheisista sanoista. Kaunis merkitys lisää nimen tenhoa.

Periaatteessa nimet taipuvat suomen kielen yleisten sääntöjen mukaan: Satu : Sadun. Käytännössä monet nimet taipuvat toisin kuin vastaavat tavalliset sanat, koska mielleyhtymä olisi muuten liian häiritsevä. Taivutetaan siis esimerkiksi Aarren, Iltan, Varpun ja Sampon (tosin myös Sammon on mahdollinen).

Etenkin i-loppuisia etunimiä taivutetaan lähes aina eri tavoin kuin vastaavaa tavallista sanaa: Velin, Onnin, Merin, Tuulin, Lempin ja Helmin.

Osaa merkitysnimistä on huomattavan hankala taivuttaa: tällaisia ovat esimerkiksi Säde-, Sade- ja Tuike-tyyppiset e-loppuiset nimet. Säde taipuu tavallisimmin Säteen, Sade taas Saden. Tuike voi taipua Tuiken tai Tuikkeen. Niin kauniita kuin nämä nimet ovatkin, tämä nimityyppi on jäänyt melko harvinaiseksi ilmeisesti juuri taivutusongelmien vuoksi.

Taivutustrendejä: Tuomaasta Tuomakseen, Pilvestä Pilviin

Kielessäkin on trendinsä, eikä vain sanaston vaan myös taivutuksen tasolla. Niinpä esimerkiksi vanhat taivutusmuodot Tuomaan, Joonaan ja Luukkaan ovat korvautumassa Tuomaksen-, Joonaksen- ja Luukaksen-tyyppisillä muodoilla. Vanhatkin muodot ovat edelleen oikein, mutta nykysuomalaisen korvaan ne alkavat kuulostaa yhä vanhahtavammilta.

Alaa valtaa myös niin kutsuttu i-taivutus sellaisissakin nimissä, joissa ennen on ollut enemmän vaihtelua. Ennen saattoi tavata taivutusmuotoja Suven, Lumen ja Pilven, nykyään käytössä on lähes yksinomaan Suvin, Lumin ja Pilvin.

Testaa taivutustaitosi

Miten hyvin taidat taivuttamisen? Kokeile, miten hyvin pärjäät Kotuksen etunimitestissä!