Tarkkuutta taivutuksiin! Paikannimien taivutusohjeita

Suomenkielisten paikannimien taivutus on visaista, koska oikeaa taivutusta ei voi päätellä pelkästään itse nimestä. Samannäköisetkin nimet saattavat taipua eri tavoin, esimerkiksi Liminka : Limingassa mutta Puolanka : Puolangalla. Ohjeena onkin noudattaa paikallisten omaa taivutuskäytäntöä.

Paikallisten pakeille ei taivutusasioissa sentään tarvitse lähteä – lue vinkit tietolähteistä jutun loppupuolelta. Ensin kuitenkin lyhyt katsaus siihen, millaiset asiat paikannimien taivutuksessa vaihtelevat.

Sisä- vai ulkosija –
Mynämäessä vai Mynämäellä?

Tavallisimmin paikannimien taivutuksessa mietityttää valinta sisä- ja ulkosijojen välillä. Sisäpaikallissijat ovat kaksi kertaa niin yleisiä kuin ulkopaikallissijat: sisäsijoissa taipuvat lähes kaikki -la, --loppuiset paikannimet sekä pääosa kylä- ja pää-loppuisista nimistä (Karkkilassa; Metsäkylässä; Kankaanpäässä). Kulma-loppuiset nimet sen sijaan taipuvat lähes aina ulkosijoissa (Jokikulmalla).

Merkitystä on silläkin, onko kyse kunnan- vai kylännimestä. Esimerkiksi mäki-sanaan loppuvissa kunnannimissä käytetään tyypillisesti ulkopaikallissijaa (Elimäellä, Kokemäellä), kylännimissä taas sisäpaikallissijaa. Poikkeuksena on kunnannimi Mynämäki, jota suositellaan taivuttamaan paikalliseen tapaan Mynämäessä, Mynämäkeen.

Aina taivutukseen ei saa mitään vinkkiä itse nimestä; esimerkiksi Torittu-nimen oikea taivutus vaihtelee sen mukaan, liikutaanko keskusteluissa Oriveden Toritussa vai Padasjoen Toritulla.

Yksikössä vai monikossa –
Kaustisella vai Kaustisilla?

Inen-loppuisia nimiä taivutettaessa on ratkaistava sijamuodon lisäksi myös se, taipuuko nimi yksikössä vai monikossa. Kahden kolmasosan enemmistö näistä nimistä taipuu monikon sisäpaikallissijoissa: Askaisissa, Huittisissa, Luopioisissa. Sama malli tarttuu helposti myös muiden samantyyppisten nimien taivutukseen, mutta kolmasosa nimistä taipuu kuitenkin toisin (Kaustisella, Paraisilla) – mistä paikalliset tarvittaessa hanakasti huomauttavat.

Taipuuko adjektiivikin –
Vähäkyrössä vai Vähässäkyrössä?

Kolme neljäsosaa adjektiivialkuisista asutusnimistä taipuu myös alkuosaltaan: Vähässäkyrössä, Uudessakaupungissa, Uudessakaarlepyyssä. Tämä on ollut vanhastaan tyypillistä suomen kielelle. Joissakin nimissä adjektiivimäärite pysyy kuitenkin taipumattomana: Korkeasaaressa, Ruskeasuolla. Näistä suuri osa on kaupunkinimistöä.

Nykysuomalaisen kielitajussa adjektiivialkuiset sanat ja nimet jäävät yhä useammin alkuosaltaan taipumattomiksi, joten voi olla, että tulevaisuudessa uudet nimet noudattelevat tätä trendiä.

Mistä tarkkaa tietoa taivutuksesta?

Muistia ei ole järkevää kuormittaa opettelemalla knoppitason tietoa ulkoa – olennaisempaa on tietää, mistä tiedon tarvittaessa löytää.

• Kunnannimet ja niiden taivutuksen voi tarkistaa kätevästi verkossa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kuntien nimet ja niiden taivutus -luettelosta.

• Kattava sähköinen Asutusnimihakemisto sisältää yli 20 000 paikannimeä (nimensä mukaisesti asuttujen paikkojen kuten kaupunkien, kuntien, kylien ja kaupunginosien nimiä). Sitä saa ainoastaan Kielitoimiston sanakirjan kylkiäisenä, mutta itse sanakirjakin on toki hyödyllinen.

• Painettua Kielitoimiston nimiopasta löytää nykyisellään vain kirjastoista, mutta Kotuksessa on tekeillä loppuunmyydyn oppaan tilalle niin rakenteeltaan kuin sisällöltäänkin uudistettu nimiopas.

• Yleistä tietoa on koottu myös Kotuksen nimistönhuollon asutusnimiä koskeville verkkosivuille.

Testaa taivutusvireesi

Kotuksen sivuilla voit testata, miten hyvässä vireessä kielikorvasi on paikannimien ja sukunimien taivutuksen sekä asukkaannimityksien suhteen. Ei ihan helppo testi!