Tarkkuutta taivutuksiin! Sukunimien taivutusohjeita

Suurin osa suomenkielisistä sukunimistä taipuu tavallisten sanojen tapaan – tästä kannattaa lähteä liikkeelle. Jos vielä arveluttaa, avuksi voi ottaa Kielitoimiston sukunimiluettelon, josta löytää hankalimpien sukunimien taivutuksen.

Peukalosääntö: taivuta tavallisesti

Etunimet taipuvat useinkin eri tavoin kuin vastaavat yleissanat. Sukunimi sen sijaan taipuu kuin vastaava tavallinen sana, jos suomen kielessä sellainen on.

Lumme : Lumpeen, Turku : Turun, Kangas : Kankaan

Tutun mallin mukaan taivutetaan myös nimiä, jotka eivät tarkoita mitään mutta jotka muistuttavat rakenteeltaan jotakin suomenkielistä sanaa.

Jalvanti : Jalvannin (englanti : englannin), Ruuttu : Ruutun (luuttu : luutun), Arkko : Arkon (harkko : harkon)

Sama pätee myös nimiin, joiden lopussa on suomenkielinen johdin, kuten -nko, -rto, -kko, -nki.

Jyränkö : Jyrängön, Aherto : Aherron, Vierikko : Vierikon

Poikkeuksia selvyyssyistä

Muutamat sukunimet taipuvat eri tavoin kuin vastaavat yleissanat: Auer, Manner ja Tanner taipuvat Auerin, Mannerin ja Tannerin.

Tällä on haluttu välttää sekaantuminen nimiin Autere, Mantere ja Tantere, joiden taivutus on pääohjeen mukaisesti Autereen, Mantereen ja Tantereen.

Tarkista hankalat nimet

Taivutuksen kannalta pulmallisia ovat ainakin jotkin s-loppuiset nimet. Kolmitavuisten s-loppuisten nimien taivutus on aina muotoa Karsikas : Karsikkaan, mutta muutoin käytäntö vaihtelee. Taivutetaan esimerkiksi Kangas : Kankaan, mutta toisaalta Kallas : Kallaksen. Jotkin taas taipuvat molemmin tavoin (Sailaan ja Sailaksen, Kunnaan ja Kunnaksen).

Hankalia ovat myös harvinaiset, esimerkiksi murreperäiset nimet, kuten Halmet (Halmeen), tai uudehkot keksityt nimet, kuten Tuompo (Tuompon).

Kukaan tuskin hallitsee kaikkia näitä luonnostaan. Onneksi ei tarvitsekaan, vaan apuna voi käyttää alussa mainittua taivutusluetteloa. Luettelossa on noin 1 500 sukunimeä, ja sitä täydennetään tarpeen mukaan.

Kuka saa päättää?

Edellä kävi ilmi, että joskus normin mukaisiakin taivutuksia on enemmän kuin yksi. Tällöin on viisainta kysyä nimenhaltijalta, miten hänen suvussaan on totuttu nimeä taivuttamaan (esimerkiksi LampiLammin vai Lammen?).

Joskus toivottu taivutustapa on kuitenkin kaikkien normien vastainen. Miten toimia tällöin?

Kielitoimiston kanta on selvä: nimet ovat yhteisön, eivät yksilön asia. Jos kaikki päättäisivät oman nimensä taivutuksesta erikseen, kirjoittajaa vastassa olisi tuhansien käytäntöjen uuvuttava umpihanki. Siksi on katsottu tärkeäksi pitää kiinni esimerkiksi siitä, että sukunimeä Lonka taivutettaisiin Lonka : Longan eikä Lonka : Lonkan.

Periaatteessa ketään siis ei voi pakottaa taivuttamaan "väärin", mutta vaa'assa painavat toki myös sosiaaliset ja muut syyt. Valinta onkin tehtävä tapauskohtaisesti.