Teen pro gradu -tutkielmaa suhteellisen uudesta sosiaalisen median ilmiöstä, työntekijälähettilyydestä. Työntekijälähettilyys on käännös sanasta employee advocacy, ja sillä tarkoitetaan työntekijöiden vapaaehtoista oman organisaationsa markkinoimista eli brändin puolesta puhumista. Suomessa termi työntekijälähettilyys viittaa etenkin sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan markkinointiin. Työntekijälähettilyys-termiä käyttävät kaikki asiasta kirjoittavat asiantuntijablogit. Termi on siis vakiinnuttanut asemansa jo tietyssä mielessä, mutta graduohjaajani ja omasta mielestäni käännös ei kuulosta oikealta. Mikä on teidän näkemyksenne termiä koskien?

Lähettäjä: 
Saara

Käsitykseni on, että termit työntekijälähettiläs ja työntekijälähettilyys ovat olleet pienehkön piirin käytössä jo joitakin vuosia. Nyt ne ovat leviämässä laajempaan käyttöön. Tässä mielessä nämä käännökset ovat tosiaan jo vakiinnuttaneet asemansa, varsinkin kun kilpailevia suomennoksia ei kai juuri ole esitetty.

Yleensä, kun haluaa virallisen kannan jonkin käsitteen käyttöön, varminta on lähestyä Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuolto-osastoa eli Kielitoimistoa esimerkiksi soittamalla neuvontapuhelimeen. Otin yhteyttä Kielitoimistoon, ja ilmeni, että työntekijälähettiläänä toimiminen on ainakin vielä nyt (tammikuu 2016) siksi uusi ilmiö, että virallista näkemystä siihen liittyvästä sanastosta ei ole ehtinyt muodostua. Kannattanee seurata Kotuksen verkkosivuja ja Twitter-tiliä siltä varalta, että virallinen kielenhuolto piankin kommentoi näiden sanojen käyttöä.

Varsinaista ohjetta tai suositusta ei tällä hetkellä siis valitettavasti ole tarjolla, vaan päätöksen työntekijälähettilyys-termin käytöstä joutuu tekemään itse. Päätöksen tueksi ohessa on kuitenkin yleistä pohdintaa aiheesta:

Kysymys työntekijälähettilyys-termin käyttökelpoisuudesta jakautuu kahteen osaan. Ensinnäkin voi miettiä, miten hyvin sana työntekijälähettiläs kuvaa puheena olevaa toimintaa. Toinen kysymys on kieliopillinen: voiko tekijännimestä lähettiläs johtaa ominaisuutta kuvaavan sanan lähettilyys?

Kysyjän esittämän määritelmän mukaan työntekijälähettiläs toimii edustamansa organisaation puolestapuhujana erityisesti sosiaalisessa mediassa. Kuten todettiin, termi on jo jossain määrin vakiintunut, ja kohderyhmään kuuluvalle vastaanottajalle se voi käyttöyhteydessään olla aivan ymmärrettävä. Yleisemmissä yhteyksissä sana voi kuitenkin vaikuttaa epämääräiseltä, ja lukijalle avautuakseen se saattaa vaatia oheensa selityksen tai täsmentävän lisämääritteen.

Kielitoimistosta huomautettiin, että sana lähettiläs on itse asiassa merkitykseltään hyvin lähellä sanaa lähetti: molempien kantana on verbi lähettää ja molemmat tarkoittavat jotakuta, jonka joku on lähettänyt. Johdosta lähettiläs on käytetty alun perin lähinnä vain sanoissa suurlähettiläs ja erikoislähettiläs.

Näyttää siltä, että nykyään lähettiläs-sanaa käytetään melko yleisesti yhteyksissä, joissa yksilö toimii laajemman organisaation edustajana tavoitteenaan jonkin muotoillun sanoman tietoinen ja kohdennettukin levittäminen. Esimerkkeinä tästä toimivat hyvän tahdon lähettiläs, hyvän mielen lähettiläs, opiskelijalähettiläs, vihreä lähettiläs ja lukuisat muut lähettiläät.

Olemassa olevan työntekijälähettiläs-termin voi tietysti koettaa haastaa ottamalla käyttöön jonkin uuden suomennoksen. Kilpailevaa käännöstä voisi lähteä rakentamaan esimerkiksi sellaisista sanoista kuin organisaatio(viesti), brändi(viesti), puolestapuhuja, viestinviejä, sanansaattaja. Jo jalansijaa saaneen sanan hylkäämisessä on kuitenkin aina riskinsä. Kenties käsitteitä voisi käyttää rinnakkain tai omaa suomennosta voisi käyttää selittävänä täydennyksenä?

Jos hyväksytään työntekijälähettiläs suomennoksena, pohdittavaksi jää johdoksen lähettiläs > lähettilyys oikeellisuus. Kielitoimistosta saamieni tietojen mukaan -las- ja -läs-tekijännimistä periaatteessa voi johtaa -luus- ja -lyys-loppuisia ominaisuudennimiä, mutta käytännössä sellaisia ei ole käytössä. Sellaiset muodot kuin oppiluus, potiluus, sotiluus (vrt. oppilas, potilas, sotilas) ovat siis teoreettisesti mahdollisia, mutta eivät suositeltavia.

Sama ongelma on myös johdoksessa työntekijälähettilyys: se on kieliopillisesti mahdollinen, mutta käytännössä kuulostaa oudolta. Myöskään toisinaan ehdotettu muoto ”lähettiläys” (vrt. työläs > työläys) ei ole johto-opillisesti oikea. Tilalle on tarjottu lähinnä sellaisia pidempiä rakenteita kuin työntekijälähettiläänä toimiminen.