Onko väärin käyttää muotoja, joita Kotus ei suosittele? Esim. koaloita (taivutusmuoto), tiilten (taivutusmuoto), mimosa (sanan kirjoitusasu), liaaneita (taivutusmuoto), ameboita (taivutusmuoto), tiipiiseen (taivutusmuoto), kolibreita (taivutusmuoto).

Lähettäjä: 
Aaro

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys! Kyse lienee siis siitä, millaisia taivutusmuotoja ja kirjoitusasuja on ja ei ole esitetty Kielitoimiston sanakirjassa.

Heittäydyn hetkeksi filosofiseksi ja pohdin, mitä tässä tarkoittaa ”väärin”. Esitetyt muodot ovat kielenhuollon suositusten ja normien vastaisia, joten kyllä niiden käyttö on ”väärin” siitä näkökulmasta. Esimerkiksi moraalin tai lainsäädännön vastaisia ne eivät tietenkään ole.

Toisaalta muotojen väärin käyttämistä ei varmaankaan kovin moni lukija tunnista tai huomaa silloin, kun kyse on tällaisista harvinaisista sanoista tai taivutusmuodoista. Tällaisesta ”väärin tekemisestä” on siis harvinaisen vähän seurauksia.

Kielenkäytön kysymyksiä kannattaakin pääasiassa pohtia muusta kuin oikein–väärin-näkökulmasta. Sen sijaan, että miettii, pitääkö tai saako kirjoittaa jollakin tietyllä tavalla, voi miettiä, kannattaako kirjoittaa juuri sillä tavalla. Millaisia vaikutuksia sillä on, että valitsen tietyn muodon? Miten lukijat suhtautuvat minuun, tekstiini ja asiaani, kun kirjoitan tietyllä tavalla?

Yleisesti ottaen kannattaa tietysti valita suositusten mukaisia muotoja, koska se tuo uskottavuutta kirjoittamiseen. Mutta jos kirjoitan suositusten vastaisesti vaikkapa ”enään”, isoin asia siinä ei ole suositustenvastaisuus itsessään, vaan se, että ihmiset todennäköisesti ärsyyntyvät siitä. Ja jos kirjoitan ”alan tekemään”, jotkut todennäköisesti ajattelevat minun kirjoittavan huonosti siitä huolimatta, että Kotus on hyväksynyt tämän muodon käytön jo vuonna 2014. Jos taas kirjoitan ”mimosa”, suurin osa ihmisistä ei todennäköisesti edes tiedä, että Kotuksen mukaan tulisi kirjoittaa mimoosa.

Käytännössä kyse on siis kirjoittajasta ja hänen omista arvostuksistaan – siitä, miten tärkeäksi hän suositusten noudattamisen missäkin tilanteessa kokee.