Nykyään kaupoista löytyy paljon eläinkunnan korvikkeita. Onko esimerkiksi vegaaninen/lihaton kinkku korrekti ilmaus, kun kinkku nimenomaan valmistettu siasta? Miten muuten tuollaisen voisi ilmaista? Esimerkiksi vegaaninen lihapulla on vakiintunut kasvispyörykäksi. Toki löytyy myös… kofeiiniton kahvi, alkoholiton olut, kauramaito. Vai onko nämä kaikki ilmaukset yhtä oikein, vaikka niiden syvempi merkitys ei kirjaimellisesti pätisi?

Lähettäjä: 
Dora

Lyhyt vastaus:

Kinkku viittaa tosiaan hyvin vahvasti tiettyyn eläimen ruhon osaan. Jos tämä häiritsee, sopisiko esim. vegaaninen joulupaisti tai jouluinen kasvispaisti/vegepaisti? Paistaa-verbistä johdettua paisti-sanaa on toki sitäkin perinteisesti käytetty lihasta, mutta sen merkitys tuntuisi olevan luontevammin laajennettavissa kuin kinkun. Puhummehan sujuvasti myös vaikkapa kasvispihveistä.

Pitkä vastaus:

Hyvä kysymys, joka kuitenkin on vähemmän kielenhuollollinen ja enemmän periaatteellinen ja näkemyksellinen – ja osittain myös lainsäädännöllinen. Seuraavassa siis lähinnä periaatteellista pohdintaa.

Mitä laki sanoo?

EU-lainsäädännön mukaan maitotuotteiksi, kuten juustoksi, kermaksi ja maidoksi, saa kutsua vain eläinperäisiä tuotteita. Laki koskee pakkauksia, mainontaa ja julkista materiaalia, ja sitä valvoo Suomessa Evira. Joitakin maakohtaisia poikkeuksia on: esimerkiksi Suomessa on sallittua markkinoida kookosmaitoa.

Esimerkiksi mantelimaito tai vegaaninen juusto eivät ole sallittuja nimityksiä, vaan valmistajan täytyy käyttää markkinoinnissaan jotakin muuta nimitystä. Näitä vaihtoehtoisia nimityksiä muodostetaan eri tavoin. Voidaan käyttää yläkäsitettä – ei puhutakaan maidosta vaan juomasta, vrt. mantelijuoma, kaurajuoma. Voidaan myös keksiä jokin uudissana; suosittuja ovat v-alkuiset muunnokset, joissa v viittaa vegaaniseen (juusto -> vuusto).

Nimitysten käyttörajoitukset koskevat siis markkinointia ja tuotekuvauksia. Tavallisten ihmisten arkiseen kielenkäyttöön lainsäädäntö ei puutu, mutta käytännössä valmistajan antamat tuotenimet tietysti heijastuvat arkikieleen. Silti kaura-, soija- ym. kasvismaidot varmasti elävät todellisessa kielenkäytössä vielä pitkään, mikä näkyy Kielitoimiston sanakirjassakin (ks. esim. hakusana mantelimaito).

Entä vegaaninen kinkku? Lainsäädännön nimisuoja ei tietääkseni ainakaan vielä koske lihatuotteita, joten siinä mielessä ei ole estettä puhua vegaanisesta kinkusta. Kyse on siis lähinnä yleisestä mielipiteestä, joka taas riippuu siitä, keneltä ja missä asiasta kysyy.

Ajatuksia puolesta...

Sanojen merkitysten laajeneminen ei ole mitenkään tavatonta, päinvastoin. Robotti ei enää ole vain mekaaninen laite, vaan se voi viitata myös ohjelmistorobotiikkaan, eikä sapatti ole pelkästään juutalaisten lepopäivä, vaan se voi myös tarkoittaa palkatonta vapaata työstä. Esimerkkejä sanojen merkityksen muuttumisesta on paljon, eikä ilmiö ole uusi: myös sellaiset perussanat kuin tietää, pohtia, harkita ja ajatella ovat syntyneet merkityksenmuutoksen kautta.

Mielestäni on ymmärrettävää, että tuotteen tai ruokalajin vegaanisen version nimessä halutaan säilyttää viittaus sen esikuvaan. Tottumuksen voima on suuri: tietyillä ruokalajeilla on oma aikansa, paikkansa ja merkityksensä ihmisten elämässä, sen arjessa ja juhlassa. Kun yhteys alkuperäiseen nimeen säilyy, samalla säilyy myös yhteys alkuperäiseen merkitykseen. Tällainen nimi myös kertoo kiireiselle kaupassakävijälle nopeasti, millaiseen käyttöön tuote on tarkoitettu.

...ja vastaan

Toisaalta ymmärrän myös, miksi tällaista nimeämistä ei aina pidetä hyvänä ajatuksena. Nimi voi esimerkiksi ohjata odotuksia liiaksi. Vaikkapa juuri se vegaaninen kinkkuhan voi sinänsä olla aivan hyvää, mutta ruokailija voi pettyä, jos se ei lainkaan muistuta esikuvaansa.

Joskus ollaan myös huolissaan siitä, että vaihtoehdot menevät keskenään sekaisin ja kaupassa ostoskoriin eksyy ei-haluttu tuote. Selkeät tuotemerkinnät ovatkin kaikkien etu. Toisaalta kun valikoimat kasvavat ja tuotepakkaukset muistuttavat toisiaan, tarkkaavaisuutta vaaditaan joka tapauksessa.

Kieli kuuluu kaikille

Kieltä kuvataan usein sanomalla, että se on sopimus. Tähän sopimukseen ketään ei voida pakottaa, eikä ketään voida myöskään estää osallistumasta siihen. Jos joku siis haluaa kieltäytyä venyttämästä jonkin sanan merkitystä, hän kieltäytyy – mutta ei voi silti estää muita tekemästä niin.

Venyykö merkitys joka tapauksessa myös kieltäytyjän kielitajussa, vaikka hän aktiivisesti sitä vastustaisi? Ehkä. Selvää on kuitenkin, että sana, jota koskeva sopimus on äänekkäästi riitautettu, ei ole neutraali eikä julkisessa puheessa aina korrektikaan.

Asioiden suhteellisuus kannattaa kuitenkin muistaa, samoin suhtautumisen taustalla olevat vaikuttimet. Se, että A ajattelee ja käyttää kieltä toisin kuin B, ei yksin vielä riitä tekemään B:n kielenkäytöstä yleisesti epäkorrektia.