Suomen kielessä ei ole futuuria, mutta usein näkee ja kuulee lauseissa käytettävän tulee-sanaa verbin edessä korostamassa tulevaa toimintaa. Onko tämä jo vakiintunut osaksi suomen kieltä? Esimerkiksi: "Se tulee tapahtumaan huomenna." Tämä on käsittääkseni perua ruotsin kielestä, mutta onko oikein käyttää kyseistä ilmaisua suomen kieltä tuotettaessa? Onko tämä jo vakiintunut osaksi suomen kieltä?

Tulla-verbin ja varsinaisen verbin yhdistelmä futuurin ilmaisijana on tosiaan vanha, ruotsin kielestä lähtöisin oleva lainarakenne.

Useimmat lähteet (mm. Kielenhuollon käsikirja) ottavat sen kannan, että yleisyydestään huolimatta tulla-futuurin käyttö on tarpeetonta, sillä yleensä tapahtuman aika ilmenee muusta lauseyhteydestä. Kuitenkin esimerkiksi Kielikellon 2/1993 mukaan on tapauksia, joissa tulla-futuurin käyttö on perusteltua ja jopa tarpeellista. Ehdotonta käyttökieltoa tuo rakenne siis ei saa.

Yhtä kaikki tarpeettomana tulla-futuurin käyttöä pidetään silloin, kun virkkeessä jo on jokin tulevan ajan ilmaus, esimerkiksi lähiaikoina, ensi vuonna, vastaisuudessa tai kysyjän esimerkkilauseessa esiintyvä huomenna.