Mm. maan johtava sanomalehti käyttää jatkuvasti passiivimuotoa "ei voi sanoa...", "ei voi tehdä...". Minusta sen pitäisi olla "ei voida sanoa...", "ei voida tehdä...". Olenko mettässä vai en?

Käsittääkseni molempia muotoja voi käyttää, toki hieman tapauksesta riippuen. Toisinaan jompikumpi voi merkityksensä puolesta sopia toista paremmin.

Tarkemmin:

Molemmissa on kyse passiivimaisista rakenteista, tarkalleen ottaen niiden kieltomuodoista. Ei voida sanoa ja ei voida tehdä ovat varsinaisia passiivimuotoja (käytän jatkossa termiä passiivi). Sellaisia muotoja kuin ei voi sanoa ja ei voi tehdä taas kutsutaan yleistäväksi 3. persoonaksi tai nollapersoonaksi (jatkossa nollapersoona). Näitä rakenteita on käsitelty Kielitoimiston ohjepankissa.

Kuten Kielitoimiston ohjeessakin todetaan, passiivi ja nollapersoona voivat tietyissä yhteyksissä olla toistensa vaihtoehtoja, toisin sanoen kumpaa vain voi käyttää. Kysymyksessä ei ole esitetty konkreettista esimerkkiä, joten etsin netistä muutaman esimerkkivirkkeen. Niissä on käytetty nollapersoonaa, mutta tavallinen passiivi sopisi vähintään yhtä hyvin:

EU:n mukaan digitaalisten sisältöjen veroalennusta ei voi tehdä kansallisesti.

Tutkimusten perusteella ei voi sanoa, että probiooteista olisi kovin selvää hyötyä.

Hänestä ilmastonmuutos esitetään usein liian vaikeana ongelmana, jolle ei voi tehdä mitään.

Selvää nyrkkisääntöä hinta–laatu-suhteeltaan parhaasta ostohinnasta ei voi sanoa, koska kuluttajien tarpeet vaihtelevat.

Passiivin ja nollapersoonan välillä on mahdollista kuulla pieni merkitysero. Kielitoimiston ohjeen mukaan nollapersoonan käytöllä voidaan korostaa sitä, että jokin asia on yleisesti ottaen mahdollinen (tai kieltomuotoa käytettäessä ei ole mahdollinen). Passiivilla ilmaistun tekemisen taustalla taas on joku tietty, mutta nimeämätön tekijäjoukko. Joskus nollapersoona vaikuttaa viittaavan yksittäisen ihmisen toimiin ja passiivimuoto jonkin ryhmän tai instituution toimiin. Kuitenkin esimerkiksi juuri voida-verbin tapauksessa merkitysero on usein hyvin vähäinen ellei olematon.

Jos passiivi vaikuttaisi nollapersoonaa paremmalta valinnalta, syynä voi olla se, että tekstiyhteys ohjaa tulkintaan, jossa toimijana on ennemminkin jokin ryhmä kuin yksittäinen ihminen.

Esimerkkivirkkeistä selvin viittaus institutionaaliseen, ryhmämuotoiseen toimijaan on ensimmäisessä virkkeessä. Siihen voisikin sopia paremmin passiivi: veroalennusta ei voida tehdä.

Muissa virkkeissä passiivin mahdollinen paremmuus riippuu siitä, kenet tai ketkä niiden toimijoiksi ajatellaan. Esimerkiksi kakkosvirkkeessä lausunnon taakse voi ajatella joko kokonaisen tiedeyhteisön tai sitten yksittäisen ravitsemusasiantuntijan.

Merkityserot ovat kuitenkin pieniä ja tulkinnanvaraisiakin, eikä voi sanoa, että kumpikaan tapa olisi varsinaisesti virheellinen.