Mitä eroa on sanoilla vain ja vaan? Mielestäni sanojen käyttötapa on muuttunut viime vuosina niin, että vaan-sanaa käytetään vain-sanan asemesta.

Kielikellon 3/1999 artikkelisssa Monenlaisia rinnastuksia: eli, tai, mutta selvennetään vaan- ja vain-sanojen eroa näin:

Vaan ja vain

Sanoilla vain ja vaan on molemmilla kirjakielessä oma eriytynyt käyttöalansa, ja niiden työnjako on vakiintunut. Vaan on rajoitusta ilmaiseva rinnastuskonjunktio, joka liittää kahta lausetta tai lauseenosaa yhteen. Vain on sen sijaan adverbi, jolla on useita tehtäviä: se paitsi rajoittaa (kävin siellä vain kerran) myös esimerkiksi vahvistaa (älä vain luule – –) tai lieventää sanottavaa (muuten vain – –). Tämäntapaisissa yhteyksissä käytetään puhekielessä vain-sanan synonyyminä myös sanaa vaan. Lauletaan: ”Tule meille vaan, meillä leivotaan” tai ”Minä vaan tiskaan astioita – –”. Tällaista vähän rempseää käyttöä kuvaa Suomen kielen perussanakirjassa mm. esimerkkilause ”Anna tulla vaan!”

Kuten artikkelissakin mainitaan, etenkin puhekielessä vaan ottaa joskus vain-sanan paikan. Tekstissä tästä ei kuitenkaan kannata lipsua ainakaan silloin, kun tarkoituksena on kirjoittaa huoliteltua yleiskieltä.