Alkaa-verbin jälkeinen infinitiivimuoto kuumentaa tunteita. Itse olen huomannut käyttäväni puhuessa samasta verbistä sekä 1. infinitiivin lyhyttä muotoa että 3. infinitiivin illatiivimuotoa tilanteesta riippuen. Esimerkki: "Kello on kuusi. Alan tekemään kotitehtäviä." "Sain huonon arvosanan äidinkielestä. Pitäisi kai alkaa tehdä aina kotitehtävät." Olen aistivani merkityseron, jota on vaikea pukea sanoiksi ja josta ei pysty keksimään esimerkkiä kaikilla verbeillä. Onko tämä todellinen ilmiö, vai pelkkää puhekielessä esiintyvää "kohinaa"?
Mielenkiintoisia huomioita. Tiedossani ei kuitenkaan ole, että tätä asiaa olisi systemaattisesti tutkittu. Näiden rakenteiden käyttöä pohdittaessa on merkityserojen sijaan yleensä viitattu murre-eroihin: alkaa tekemään on ollut alun perin länsimurteinen muoto, alkaa tehdä taas on vanhastaan ollut käytössä itämurteissa.
Alkaa tehdä- ja alkaa tekemään -ilmauksista voi lukea lisää Ilona Herlinin Kielikelloon kirjoittamasta artikkelista Mitä oikeastaan on alkaminen?
Facebook
Twitter