"Vanhempieni serkkujen lapset ovat minun pikkuserkkujani, mutta äitini sisaren parivuotias Kalle on pikkuserkkuni." Oma: "Vanhempieni serkkujen lapset ova minun pikkuserkkujani, mutta äitini sisaren parivuotias Kalle on pikkuserkkuni." Oikea: "Vanhempieni serkkujen lapset ovat minun pikkuserkkujani, mutta äitini sisaren parivuotias Kalle on pikku serkkuni." Törmäsin kyseiseen lauseeseen Ylen Abitreeni -sivustolla, ja mietin miksi pikkuserkkujani pitäisi kirjottaa yhteen ja pikku serkkuni erikseen?
Kirjoitustapa määräytyy tässä merkityksen perusteella eli sen mukaan, millaisesta sukulaisuussuhteesta on kyse (serkku vai pikkuserkku).
Ensimmäisessä lauseessa on kyse serkkujen lapsista eli pikkuserkuksista, kun taas jälkimmäisessä lauseessa kyseessä on puhujan tädin lapsi eli hänen serkkunsa. Tämän jälkimmäisen lauseen pikku viittaakin serkun nuoreen ikään.
Siis: yhteen pikkuserkku merkityksessä ’isän tai äidin serkun lapsi’, mutta erikseen pikku serkku merkityksessä ’pikkuinen serkku’.
Facebook
Twitter