Kysymykseni koskee paikannimien taivutuksia. Uusi-Seelanti -> Uudessa-Seelannissa; Etelä-Amerikka -> Etelä-Amerikassa. Näinhän se kai menee? Perustelut?

Nämä paikannimet eroavat toisistaan siinä suhteessa, että nimen Uusi-Seelanti alkuosa on adjektiivi ja nimen Etelä-Amerikka alkuosa on substantiivi.

Paikannimeä täsmentävät substantiivimääritteet eivät taivu: Etelä-Amerikassa, Itä-Suomesta, Manner-Eurooppaan, Järvi-Suomella.

Adjektiivialkuisia paikannimiä taas on vanhastaan suomen kielessä taivutettu niin, että myös alkuosa taipuu: Isossakyrössä, Uudessakaupungissa, Mustassavuoressa. Tämä koskee myös vanhoja käännösnimiä, eli taivutetaan esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, Ison-Britannian, Mustallemerelle, Tyynenmeren. Ks. myös Kielitoimiston ohje.

Suomalaisten paikannimien osalta kannattaa kuitenkin huomata, että kaikissa adjektiivialkuisissakaan nimissä alkuosa ei automaattisesti taivu, vaan yleissääntönä on, että nimet taipuvat niin kuin paikalliset ovat tottuneet nimeä taivuttamaan. Esimerkiksi nimissä Kylmäkoski ja Kaunissaari alkuosa ei taivu. Joistakin nimistä käytössä on kahtalaista taivutusta (esim. Isollajoella, Isojoella).

Kielen kehityssuuntia tutkittaessa on myös havaittu, että taipumattomuus yleistyy: monet sellaisetkin adjektiivialkuiset nimet, joiden alkuosaa on totuttu ennen taivuttamaan, esiintyvät yhä useammin alkuosaltaan taipumattomana. Esimerkiksi nimeä Iso-Britannia taivutetaan usein ”Iso-Britanniassa”. Suositeltava taivutus kuuluu kuitenkin edelleen Isossa-Britanniassa.