Uudelleen ja uudestaan ovat synonyymeja eli tarkoittavat samaa asiaa.
Joissakin tapauksissa voisi ajatella, että uudestaan viittaisi jonkin asian toistamiseen samalla tavalla, kun taas uudelleen voisi tarkoittaa asian tekemistä uudella tavalla (esim. arvioida uudelleen entiset käsityksensä). Kyse on kuitenkin lähinnä vivahde-erosta.
Tässä suomen kielen kirjoittaminen eroaa ääntämisestä: vaikka sanotaan käyppä, oikea kirjoitusasu on kuitenkin käypä.
Kyse on liitepartikkelista -pa/-pä. Liitepartikkelit lisätään valmiin sanamuodon loppuun, ja vaikka puheessa saattaakin kuulua kaksoiskonsonantti (pp, kk), kirjoituksessa tätä ei huomioida. Lisäksi liitepartikkelin -pa/-pä edellä n muuttuu puheessa usein m:ksi, mutta kirjoituksessa ei.
Muita liitepartikkeleita ovat esimerkiksi -kin, -ko/-kö, -han/-hän.
Kirjoitetaan siis näin:
Käypä tarkistamassa, muistinko lukita oven.
Onpa ihme, että muistin.
Pitäisikö Minnallekin vielä soittaa?
Mikolleko jo pirautitte?
Kieliopillisesti oikea muoto on kaivu. Puhutaan siis kaivusta ja siitä, mitä tehdään kaivun jälkeen.
Olisi tosiaan suositeltavaa kirjoittaa kurssinjohtaja yhdyssanana, kun puhutaan kurssinjohtajasta tehtävänimikkeenä eikä yksittäisen kurssin johtajana.
Kielessä on runsaasti niin kutsuttua vapaata vaihtelua, mikä tarkoittaa, että on olemassa rinnakkaisia muotoja, joista kaikki ovat oikein.
Näin on myös tässä tapauksessa: molempia ilmauksia, asemesta ja asemasta, voi käyttää merkityksessä 'jonkin sijaan, sijasta'. Huolitellussa yleiskielessä asemesta saattaa olla hieman yleisempi, mutta molemmat ovat kuitenkin hyväksyttäviä muotoja.
Olet oppinut aivan oikein – suomessa ei lopputervehdyksen jälkeen käytetä pilkkua. Alkutervehdyksen jälkeenkään se ei ole tarpeen, paitsi jos pilkun jälkeinen virke aloitetaan pienellä alkukirjaimella.
Siis näin:
Hyvä asiakkaamme
Pyysitte meiltä tarjousta...
Ystävällisin terveisin
Maija Meikäläinen
myyntipäällikkö
Kaksoispisteen jälkeen käytetään pientä alkukirjainta, jos kaksoispisteen jälkeisessä kokonaisuudessa on vain yksi virke. Jos virkkeitä taas on kaksi tai useampia, käytetään isoa alkukirjainta.
Eli näin:
Kaksoispisteen jälkeen yksi virke – pieni alkukirjain:
Elämäntilanteen muutos vaatii usein muutoksia myös sisustuksessa: esimerkiksi uutta perheenjäsentä odotellessa tai lemmikin hankintaa suunnitellessa on hyvä miettiä kodin turvallisuutta ja käytännöllisyyttä muuttuvassa arjessa.
Kaksoispisteen jälkeen monta virkettä – iso alkukirjain:
Kodin sisustus suunnitellaan elämäntilanteen mukaan: Lapsiperheen tarpeet ovat erilaiset kuin kahden aikuisen. Lemmikitkin asettavat omat vaatimuksensa sisustukselle.
Luetteloissa käytetään kaksoispisteen jälkeen isoa alkukirjainta, jos luettelokohdat ovat kokonaisia virkkeitä:
Kodeissa käytetään erilaisia pintamateriaaleja käyttökohteen mukaan:
Muuten luetteloissa käytetään pientä alkukirjainta:
Sisustamiseen kuuluu muun muassa seuraavien elementtien valinta:
Kieli ei ole ihan niin aukottoman looginen järjestelmä, että kaikille sanoille olisi osoitettavissa yksiselitteinen vastakohta. Aggressiiviselle voisi kuitenkin hahmotella ainakin seuraavia vastakohtia käyttöyhteyden mukaan:
Käsityksesi on ollut aivan oikea – Kielitoimiston sanakirjan mukaan eeppinen tarkoittaa epiikkaan (kertomarunouteen tai -kirjallisuuteen) kuuluvaa, kertovaa. Taustalla on muinaiskreikan sana έπος, puhe, josta myös suomen sana eepos (laaja runomuotoinen kertomus) on peräisin.
Englannin kielessä epic tarkoittaa paitsi kertovaa myös vaikuttavaa, kunnianhimoista, mahtavaa, valtavaa. Tämä merkitys on varmaankin osittain siirtynyt myös suomen kieleen.
Pasmat ovat lankavyyhden osia, jotka erotetaan omaksi nipukseen pasmalangalla. Pasmat voivat mennä sotkuun, ja niitä voidaan joutua selvittelemään – paitsi kuvaannollisesti myös konkreettisesti.
Sanaa on käsitelty myös Kotuksen kielijutussa Pasma, pirta ja sukkula.
Sanan perustana oleva verbi kirjoitetaan fluoresoida, joten myös siitä muodostettu partisiippi (= adjektiivinen muoto) kirjoitetaan fluoresoiva.
Oikea kirjoitusasu on vaa'at.
Vaaka-sana kuuluu ns. astevaihtelun piiriin, joten sen tietyistä taivutusmuodoista jää k pois. Tämä taas saa aikaan sen, että tavunraja jää kahden saman vokaaliin väliin. Näissä tapauksissa tavunraja osoitetaan heittomerkillä. Muita vastaavanlaisia tapauksia ovat esimerkiksi i'istä, ko’oissa, rei’ittää, ruo’on ja liu’un.
Astevaihteluksi kutsutaan sanojen taivutusmuotojen äännevaihtelua, jossa tietyt konsonantit
Sanat kirjoitetaan erikseen: kaupan päälle.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana huomionarvoinen (ja siten myös taivutusmuoto huomionarvoista) voidaan kirjoittaa kummalla tahansa tavalla, joko yhteen tai erikseen.
Oikea kirjoitustapa on askarruttaa.
Kun yhdyssanan osana on erisnimi, tuo erisnimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ja liitetään loppuosaan viivalla eli yhdysmerkillä. Oikea kirjoitustapa on siis Suomi-keskeinen.
Oikea kirjoitustapa on huomioon ottaen.
Standardin mukainen kirjoitetaan tavallisimmin erikseen, mutta yhteen kirjoittaminenkin on mahdollista.
Standardien mukaisia ja ISO-standardin mukaisesti (sekä muut vastaavat ilmaukset) kirjoitetaan erikseen.
Tavallisimmin minen-muodot kirjoitetaan erilleen määritteestään eli kahdeksi eri sanaksi: kotiin lähteminen, ulos tuleminen jne.
Kielenhuollon tiedotuslehti Kielikellon yhdyssanoja käsittelevän artikkelin mukaan yhdyssanoiksi kirjoitetaan kuitenkin yhdysverbeistä muodostetut minen-johdokset (esim. irtisanoa -> irtisanominen) sekä erikoistuneet tai vakiintuneet tapaukset, kuten jälleennäkeminen, uudelleenkirjoittautuminen ja vastoinkäyminen.
Ilmauksen uudelleen suuntautuminen erikoistuneisuus taitaa olla tulkintakysymys, joten niin yhteen kuin erikseen kirjoittamista voi perustella. Yhteen kirjoittaminen on luontevaa tapauksissa, joissa ilmausta käytetään termimäisesti (esim. ammatillinen uudelleensuuntautuminen).
Se on preesensissä paletaan, imperfektissä palettiin, perfektissä on palettu ja pluskvamperfektissä oli palettu.
Kielitohtori on
ilmaispalvelu,
joka vastaa visaisiin termikysymyksiisi ja ratkoo hankalat kielenhuolto-ongelmat.