Suomen kielenhuoltoon liittyviä Kielitohtorin vastauksia

Sukunimen Hyrkäs genetiivimuoto on Hyrkkään. (Lähteet: Kielikello 1/1991 ja 2/2003.)

Vuotias-loppuiset adjektiivit on esitetty poikkeustapauksina sekä Kielenhuollon käsikirjassa että Kielikellossa (nrossa 1/1988). Näiden lähteiden mukaan tulisi yleensä käyttää muotoa 2- ja 4-vuotiaat lapset, vaikka muoto onkin teoriassa kaksitulkintainen. Tekstiyhteydestä kuitenkin tavallisesti selviää, monestako lapsesta on kyse.

Ja-sanalla erotettujen päälauseiden väliin tulee pilkku, jos niillä ei ole yhteistä lauseenjäsentä.
Esimerkkejä:

• Koulupäivä alkaa klo 9 ja päättyy klo 15.
  (Ei pilkkua, koska lauseilla on yhteinen subjekti.)
• Kesäloma alkaa toukokuun lopussa, ja se päättyy elokuun puolivälissä.
  (Pilkku, koska lauseilla ei ole yhteistä lauseenjäsentä, vaikka jälkimmäisen lauseen pronomini viittaa edellisen lauseen subjektiin.)
• Ensi viikolla lapset palaavat kouluun ja kouluvuosi alkaa.
  (Ei pilkkua, koska lauseilla on yhteinen määrite: ensi viikolla.)
• Kun syksy tulee, kouluvuosi alkaa ja lapset palaavat kouluun.
  (Ei pilkkua; yhteinen määrite on kun-sanalla alkava sivulause.)
• Aloitan kouluvuoden ja lupaan lukea läksyni ahkerasti.
  (Ei pilkkua; ensimmäisen persoonan pääte on yhteinen lauseen osa.)
• Lapset saatetaan kouluun ja reput otetaan mukaan.
  (Ei pilkkua; passiivin tunnus on yhteinen lauseen osa.)

Huom. Tämän vastauksen kirjoittamisen jälkeen sääntöjä on väljennetty niin, että kahteen viimeiseen esimerkkikohtaan pilkun voi myös laittaa. Pilkkusäännöistä tarkemmin Kielitohtorin pilkutusohjeessa.

Tavutusta on käsitelty ainakin Pirkko Leinon teoksessa Suomen kielioppi, jota Kielitohtorikin käyttää lähteenä vastatessaan tähän kysymykseen.

Esimerkkisanojen tavutuksessa haasteena on erottaa diftongit ja vokaaliyhtymät. Diftongin muodostavat kaksi samaan tavuun kuuluvaa eri vokaalia. Kaksi peräkkäistä eri vokaalia eivät kuitenkaan välttämättä muodosta diftongia, vaan ne voivat muodostaa myös vokaaliyhtymän ja kuulua eri tavuihin.

me-lu-a-ja: suomessa ei ole ua-diftongia, joten tavutus on oikein.

kaa-me-a: suomessa ei ole ea-diftongia, joten tavutus on oikein.

ki-la-u-tus: Ensi tavua kauempana sijaitseva u-loppuinen yhtymä käsitetään yleensä diftongiksi, mutta vokaalien väliin voi myös tulla tavunraja. Sekä tavutukset ki-la-u-tus että ki-lau-tus ovat oikein.

pa-ma-us: Ks. kilautus. Sekä pa-ma-us että pa-maus ovat oikein.

ta-us: Ensi tavussa u-loppuinen yhtymä katsotaan diftongiksi, mutta jos sanan joissain muodoissa on k ja joistakin se puuttuu, puuttuvan k:n kohdalle voi tulla tavunraja. K ei tämän sanan eri muodoissa (esim. tauksen) tule vokaalien a ja u väliin, mutta Kielitohtori ei kuitenkaan uskalla sanan historiaa tarkemmin tuntematta väittää, että tavutus ta-us olisi väärin. Joka tapauksessa ainakin tavutus taus on oikein.

ka-te-us: Ks. kilautus. Sekä ka-te-us että ka-teus ovat oikein.

rat-si-a: suomessa ei ole ia-diftongia, joten tavutus on oikein.

ra-nu-a: suomessa ei ole ua-diftongia, joten tavutus on oikein.

ka-vi-aa-ri: suomessa ei ole triftongeja eli kolmen samaan tavuun kuuluvan vokaalin yhtymiä (poikkeuksena sana miau) eikä ia-diftongia, joten tavutus on oikein.

tuo-ki-ot: K:n katotapauksessa o-loppuinen vokaalijakso voidaan katsoa myös vokaaliyhtymäksi, mutta tämän sanan kohdalla ei ole niin, että k olisi mukana joissain muodoissa ja puuttuisi joistain muodoista. Tavutus on siis oikein.

va-ki-o: suomessa ei ole io-diftongia, joten tavutus on oikein.

sa-no-a: suomessa ei ole oa-diftongia, joten tavutus on oikein.

"Kertaa" on partitiivi sanasta "kerta", joka on siis substantiivi.

Erikseen kirjoittaminen on luontevampaa, eli "kaupan kohde".

Sana itsestäänselvyys kirjoitetaan yhteen.

Sitä vastoin itsestään selvä voidaan kirjoittaa joko yhteen tai erikseen. Aiempi suositus oli erilleen kirjoittaminen, mutta normia väljennettiin vuoden 2014 alussa (ks. Kielikellon artikkeli).