Ensiksi mainitun kirjoittamiseen on itse asiassa useita vaihtoehtoja: voidaan kirjoittaa suomenmestaruus, Suomen mestaruus tai Suomen-mestaruus.
Jälkimmäisessä tapauksessa kokonaan yhteen kirjoitettu vaihtoehto vaikuttaisi kuitenkin oudolta, joten kirjoittaisin joko Pohjois-Suomen mestaruus tai Pohjois-Suomen-mestaruus.
Kirjakieleen kelpaavat muodot ovat ykkönen, kakkonen, kolmonen, nelonen, viitonen, kuutonen, seitsemäinen (seitsikko), kahdeksainen (kahdeksikko), yhdeksäinen (yhdeksikkö), kymppi.
Muodot vitonen, kutonen, seiska, kasi, ysi ovat ainakin Kielitoimiston sanakirjan mukaan tyyliltään arkisia.
Virkkeen loppuun merkitään tällaisissa tapauksissa vain yksi piste. Esimerkiksi lyhenteen tai päiväyksen piste siis sulautuu yhteen virkkeen loppupisteen kanssa.
Verbitaivutuksen kannalta ensimmäinen vaihtoehto on oikein: Luottotiedot ovat menneet.
Osuit oikeaan heti ensimmäisessä ehdotuksessasi – silloin puhutaan i'istä.
Kun tavunraja on kahden saman vokaalin välissä, se osoitetaan heittomerkillä. Muita vastaavanlaisia tapauksia ovat esimerkiksi vaa’an, ko’oissa, rei’ittää, ruo’on, nau’un ja liu’un.
Nyt täytyy tuottaa pettymys – molemmat vaihtoehdot nimittäin ovat mahdollisia ja oikein.
Kuten Kielikellossa 1/2005 todetaan:
Aistihavaintoa ilmaisevien verbien rektiossa ovat mahdollisia sekä länsimurteiden mukainen ablatiivi että itämurteinen allatiivi: näyttää, kuulostaa, tuoksua, maistua, tuntua, hyvältä tai hyvälle.
Kielitoimiston ohjepankki kuitenkin tarkentaa, että jos makuaistimus esitetään substantiivilla, ilmaus saattaa olla -lle-päätteisen eli allatiivisijaisen ilmauksen muodossa kaksitulkintainen:
Lammas maistui sialle.
Yksiselitteinen: Lammas maistui sialta.
Kielitoimisto suosittelee käsittääkseni muotoa Liisan päivän onnittelut.
Myös Liisan-päiväonnittelut ja Liisan päivä -onnittelut ovat teknisesti mahdollisia, mutta ainakin omaan silmääni hitusen epätavallisia.
Nimipäiviin liittyvät ilmaukset todetaan hankaliksi myös Kielikellon 1/2010 artikkelissa Iloista Tiinan päivää:
"Yhdyssanan ja sanaliiton eronteko on tässä tapauksessa ongelmallista. Jokin käytäntö on haluttu vakiinnuttaa, ja on päädytty suosittamaan sanaliittoa."
Kyllä, juuri näin. Nykyään ks:lliset taivutusmuodot tosin ovat tavallisempia.
Vanha suomalainen miehennimi Mies taipuu kuten vastaava yleissana eli Miehen, Miestä, Miehellä jne.
Kyseessä voi olla myös vierasperäinen (alankomaalainen) nimi Mies. Tällöin nimen vartalo pysyy taivutettaessa muuttumattomana ja apuna käytetään sidevokaalia i:
Miesin, Miesiä, Miesillä.
Seuraavanlainen kirjoitetaan yhteen.
Isän kaltainen voidaan kirjoittaa joko yhteen tai erikseen hieman käyttöyhteydenkin mukaan
(vrt. isänkaltainen hahmo mutta veljeni on aivan isän kaltainen).
Ison oloinen hahmottuu parhaiten erikseen kirjoitettuna.
Oikein kirjoitettu kirjoitetaan erikseen.
Yhdyssanoja nämä joka tapauksessa ovat, mutta se vaihtelee, käytetäänkö viivaa vai ei.
Suositus on, että viivaa ei käytettäisi turhaan, vaan ainoastaan sellaisissa tapauksissa, jossa yhdyssanasta muutoin tulisi vaikealukuinen tai hankalasti ymmärrettävä.
Esimerkiksi laktritsiuute ja ginsenguute ovat riittävän selkeitä ilman viivaakin.
Jos lauseessa ei olisi ajatusviivoja, predikaatti tulisi ilman muuta monikkoon.
Ajatusviivojen käyttö kuitenkin muuttaa tilannetta. Niiden välinen osuus on niin kutsuttu irrallinen lisäys, joka on periaatteessa poistettavissa lauseesta kokonaan. Jäljelle jäävän lauseen täytyy silloin olla kieliopillisesti täydellinen sellaisenaan. Siksi tässä tapauksessa käytetään yksikkömuotoista predikaattia.
Vuodesta 2010 lähtien Yritys A – ja sen eteläinen kumppani Yritys B –
on ollut mukana erittäin mielenkiintoisessa ja haastavassa projektissa.
Sanan peruna monikon partitiivi on yksinomaan perunoita.
Toisaalta samanhahmoisella omena-sanalla on useita monikon partitiivin muotoja:
omenia, omenoita, omenoja.
Yhteen: maailmanensi-ilta.
Oikea kirjoitustapa on koto-Suomi.
On tosiaan olemassa kaksi eri joka-pronominia.
Toista niistä voi taivuttaa, ja sitä käytetään relatiivisivulauseissa:
Tyttö, joka leikki tulella.
Päivä, jonka haluaisin unohtaa.
Asia, johon eniten kiinnitetään huomiota.
Toinen joka on taipumaton, ja sitä käytetään samaan tapaan kuin sanaa jokainen. Joihinkin lauseisiin voi valita kumman vain. Kuitenkaan aivan yksi yhteen tämäkään joka ja jokainen eivät ole, vaan joka on merkitykseltään yleistävämpi ja jokainen yksilöivämpi. Monissa tapauksissa toinen onkin selkeästi sopivampi kuin toinen:
Joka sään saappaat.
Olen etsinyt joka paikasta.
Jokainen uusi päivä on lahja.
Meidän jokainen asuntomme on ollut edellistä tilavampi.
Lisäksi jokainen voi esiintyä yksinään (substantiivina), kun taas joka ei:
Sen nyt tietää jokainen.
Jokainen elää tavallaan.
Alkutervehdyksissä voi käyttää huutomerkkiä, mutta se ei ole ainoa vaihtoehto. Alkutervehdyksen jälkeen ei välttämättä tarvita mitään välimerkkiä. Tämä on ehkä se neutraalein tapa. Pilkkua voi käyttää, mutta sen jälkeen teksti aloitetaan pienellä alkukirjaimella.
Kaikki seuraavat siis käyvät:
Hei Matti!
Kiitos viestistäsi.
~
Hei Matti
Kiitos viestistäsi.
~
Hei Matti,
kiitos viestistäsi.
Viestin lopputervehdyksen jälkeen ei tarvita pilkkua, ks. Tuleeko kirjeen lopussa olevan toivotuksen jälkeen pilkku vai ei?
Kielenkäytössä on tosiaan paljon epäloogisuuksia. Syitä on kiehtovaa arvuutella, mutta tarjolla on harvoin muita vastauksia kuin se sama vanha: näin on ajan saatossa totuttu sanomaan.
Esimerkiksi Iso suomen kielioppi tyytyy yksikkö-monikko-vaihtelun kuvauksessaan tarkemmin selittelemättä toteamaan, että yksikkömuoto voi kiteytyneissä ilmauksissa viitata useampaan. Sanotaan siis esimerkiksi juuri housut jalkaan, kengät jalassa ja hansikkaat kädessä. Toisaalta kuulokkeet korvalla tai aurinkolasit silmällä taas kuulostaisi väärältä.
Yksikkö-monikko-asiassa esiintyy epäloogisuutta myös toiseen suuntaan. Näitä havaintoja esittelee Matti Vilppula Kieli-ikkuna-artikkelissaan Pieniin päin.
Miksi sitten housut jalkaan eikä toisinpäin? Sekin liittyy ilmaisun vakiintuneisuuteen. Yhdeksi syyksi arvelen, että kielen kehittymiseen on vaikuttanut se, että ihminen on luonnollisesti itse toiminut omana kiintopisteenään: tapahtumat kuvataan suhteessa omaan kehoon. Näin pukineesta – oli se housut, kengät tai hattu – on tullut se, joka asetetaan ruumiinosaan, eikä toisinpäin.
Suositeltava kirjoitusasu on maarakennus ilman n:ää.
Erikseen: omaa sukua.
Samassa tarkoituksessa voi kyllä käyttää myös ilmausta tyttönimeltään (tyttönimi = naimisissa olevan naisen ennen avioitumistaan käyttämä sukunimi).
Kielitohtori on
ilmaispalvelu,
joka vastaa visaisiin termikysymyksiisi ja ratkoo hankalat kielenhuolto-ongelmat.