Oikea kirjoitustapa on 3.–4. luokka. Jälkimmäistä viivaa käytettäisiin, jos kyse olisi kyse yhdyssanasta: 3.–4.-luokkalaiset. Vrt. kolmas luokka mutta kolmasluokkalainen.
Jos halutaan viilata välimerkkiä, niin tarkkaan ottaen tällaisissa lukujen välisissä ääripääilmauksissa käytetään pitkää viivaa eli ajatusviivaa. Pitkän viivan saa näppäimistöltä pitämällä ALT-näppäintä painettuna ja näppäilemällä samalla numeronäppäimistöllä 0150.
Yleiskielessä taidetaan puhua vain musiikin soimisesta päässä; arkikielessä voidaan myös käyttää nimitystä korvamato.
Tällaisissa tapauksissa kirjoitustapa riippuu siitä, miten vakiintunut ilmaus on. Mitä vakiintuneempi tai termimäisempi se on, sitä todennäköisemmin se kirjoitetaan yhteen. Rajanveto on joskus hankalaa eikä ehdottomia suosituksia useinkaan ole, vaan kirjoitustapa saattaa vaihdella asiayhteydenkin mukaan.
Hoitoonpääsy siis kirjoitetaan yhteen, jos puhutaan hoitoonpääsystä suhteellisen tarkkaan määriteltynä käsitteenä, esimerkiksi lain turvaamana oikeutena:
• Terveydenhuoltolain 51 § määrittelee hoitoonpääsyä eli niin sanottua hoitotakuuta.
Jos taas puhutaan hoitoon pääsystä yleisesti ottaen tai muussa kuin vakiintuneessa merkityksessä, erikseen kirjoittaminenkin on mahdollista:
• Kuopus odottaa innolla hoitoon pääsyä.
Thaimaahan. Kyseessä on nimittäin yhdyssana Thai + maa, ja maa-sana taipuu tässä samoin kuin muutenkin: maa : maahan.
Käytännössä moni kyllä mielii "Thaimaaseen", mutta sellaista suunnitteleva varokoon Kielitohtorin määräämää matkustuskieltoa...
Juuri näin – jos lukusanailmauksen pääsana on yksikön lyhenne tai tunnus, partitiivin pääte liitetään siihen: 50 %:a.
Toisaalta mahdollista olisi kirjoittaa prosentti myös kirjaimin. Silloin partitiivin pääte merkittäisiin lukusanaan: 50:tä prosenttia.
Kyllä, tässä lauseet erotetaan pilkulla. Yhteisellä lauseenjäsenellä tarkoitetaan jotakin sanaa tai lauseketta, joka esiintyy virkkeessä vain kerran.
Yhteiseksi lauseenjäseneksi ei kelpaa sama tai samaa tarkoittava sana, joka on toistettu tai korvattu pronominilla toisessa lauseessa. Sen takia seuraavissa virkkeissä käytetään pilkkua:
• Johtaja saneli kirjeen, ja sihteeri kirjoitti kirjeen puhtaaksi.
Ei yhteistä lauseenjäsentä, koska kirje-sana on toistettu.
• Johtaja saneli kirjeen, ja sihteeri kirjoitti sen puhtaaksi.
Ei yhteistä lauseenjäsentä, koska kirje-sana on korvattu se-pronominilla.
Sen sijaan seuraavassa (sinänsä hieman teennäisessä) virkkeessä ei tarvitse käyttää pilkkua, koska siinä kirje-sanan voidaan katsoa liittyvän molempiin lauseisiin:
• Johtaja saneli ja sihteeri kirjoitti kirjeen.
Kumpiakin muotoja voi käyttää: jotakin ja jotain, jostakin ja jostain.
Siihen vaikuttavat muun muassa tekstiyhteys ja tekstin kohderyhmä. Tekniikan, tutkimuksen ja tuotekehityksen kielessä verbi prototypoida näkyy olevan käytössä, mutta niin kutsutulle suurelle yleisölle tai muille ei-asiantuntijoille suunnatussa tekstissä en sitä käyttäisi.
Esimerkkiluetelma oli siis tämänkaltainen:
Kukkien hoidossa on muistettava, että
- eräät kukat tarvitsevat paljon vettä
- eräät kukat kuolevat nopeasti, jos niitä ei kastella. Tämä koskee erityisesti auringossa viihtyviä huonekasveja
- eräiden kukkien juuret kärsivät liiallisesta kastelusta.
Luetelmaa, jossa ei käytetä kaksoispistettä johdantolauseen lopussa, voidaan ajatella yhtenä pitkänä virkkeenä, joka on vain muotoiltu ulkoasultaan erilaiseksi. Tämä virke siis alkaa johdantolauseen ensimmäisestä sanasta ja loppuu viimeisen luetelmakohdan pisteeseen. Sen pitäisi periaatteessa olla purettavissa luetelmamuodosta tavalliseksi juoksevaksi tekstiksi.
Esimerkkiluetelman kakkoskohdan pulmallisuus johtuukin juuri tästä: virkkeen sisällä onkin yllättäen toinen virke ja myös ylimääräinen piste ja iso alkukirjain. (Luetelman sisäinen tasapainokaan ei ole paras mahdollinen, mutta keskitytään tällä kertaa vain muodon viilaamiseen oikeaksi.)
Jos luetelman rakenne siis halutaan muutoin säilyttää, täytyy tämä virkkeensisäinen virke alistaa lisäyksen tai täydennyksen asemaan esimerkiksi sulkeilla tai ehdottamallasi ajatusviivalla. Piste pitäisi myös poistaa ja iso alkukirjain muuttaa pieneksi.
Eli näin:
Kukkien hoidossa on muistettava, että
- eräät kukat tarvitsevat paljon vettä
- eräät kukat kuolevat nopeasti, jos niitä ei kastella (tämä koskee erityisesti auringossa viihtyviä huonekasveja)
- eräiden kukkien juuret kärsivät liiallisesta kastelusta.
Toinen mahdollisuus on muuttaa luetelman rakennetta niin, että johdantolauseesta tehdään oma, itsenäinen virkkeensä ja se päätetään kaksoispisteeseen. Silloinkin on kuitenkin huolehdittava siitä, että jokainen luetelmakohta on samanlainen: joko ne ovat kaikki täydellisiä, itsenäisiä virkkeitä tai kappaleita tai sitten kaikki pienempiä virkkeen tai lauseen osia. Puhutaan luetelman symmetriasta tai tasapainosta.
Tässä tapauksessa siis näin:
Kukkien hoidossa on muistettava seuraavat seikat:
- Eräät kukat tarvitsevat paljon vettä.
- Eräät kukat kuolevat nopeasti, jos niitä ei kastella. Tämä koskee erityisesti auringossa viihtyviä huonekasveja.
- Eräiden kukkien juuret kärsivät liiallisesta kastelusta.
Luetelma-asiaan liittyy väljästi myös aiempi vastaus, jossa käsiteltiin kaksoispistettä ja alkukirjaimen kokoa.
Oikea muoto on gluteeni; gluteiini on saman asian virheellinen kirjoitusmuoto.
Samantapainen ilmiö liittyy lääkeaine ibuprofeenin nimeen – sekin kirjoitetaan joskus virheellisesti ibuprofeiini.
Käytännössä ei mitään – molemmat viittaavat samaan pieneen, vihreään sitrushedelmään, Citrus aurantifoliaan. Kielitoimisto on jo pitkään sovitellut suomalaisten suuhun limettiä, koska se on helppo taivuttaa suomen kielen sanojen tapaan, mutta englannin kielen mukainen lime sinnittelee sitkeästi virallisen suosituksen rinnalla.
Ilmauksen voi kirjoittaa joko yhteen tai erikseen.
Työssäoppiminen on käsitteeksi muodostunut ilmaus, joka kirjoitetaan yhdyssanaksi. Myös työssäoppimisjakso vaikuttaa kiinteältä käsitteeltä, joten senkin kirjoittaisin kokonaan yhteen.
Näköislehteä luetaan mielestäni luontevimmin netissä tai verkossa.
Netti-sanahan on toistaiseksi määritelty sävyltään arkiseksi, ja virallisiin yhteyksiin on suositeltu verkko-sanaa. Jo Kielikellon 4/2006 mukaan "on kuitenkin aavisteltavissa, että netti-sanojen yleistyessä niitä aletaan vähitellen pitää myös virallisempiin yhteyksiin sopivana". Kielitoimiston sanakirjasta on tulossa uusi versio vuonna 2012 – nähtäväksi jää, onko netin arkisuus siinä jo kaikonnut.
Myöhempi lisäys: Kielitoimiston sanakirjan uudessa versiossa sana netti on listattu sävyltään neutraalina, eli nykyään sitä voi periaatteessa käyttää myös virallisemmissa yhteyksissä.
Sinä-passiivilla tai virallisemmin sinä-pronominin yleistävällä käytöllä on pitkät juuret, kuten Sanna Tiainen toteaa pro gradu -tutkielmassaan (PDF):
Suomen puhekieleen sinä-passiivin käyttö on todennäköisimmin tullut englannista, jossa you-pronominia käytetään ilmaisemassa sekä toista persoonaa (’sinä’) että passiivia. Kokonaan uudesta suomen kielen ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse, vaan havaintoja yksikön toisen persoonan yleistävästä käytöstä on jo 1800-luvulla ilmestyneissä tutkimuksissa. Muun muassa Setälän lauseopissa on esimerkkejä sinä-passiivin käytöstä.
Kielenhuollon käsikirja (Iisa–Oittinen–Piehl) valaisee sinä-muodon nykyisiä käyttötapoja:
Sinä-lauseella viitataan tavallisesti vain yhteen puhuteltavaan, joka on tilanteessa läsnä tai joka voidaan olettaa lukijaksi. Esimerkiksi käyttö- tai ruokaohjeiden puhutteluissa sinuttelun ajatellaan kohdistuvan vain yhteen lukijaan:
Jos haluat säilyttää viestin, paina 4.
Kypsennä perunat pannulla ja anna niiden ruskistua.Englannin vaikutuksesta ovat viime vuosina muodinomaisesti yleistyneet sellaisetkin sinä-lauseet, joiden lienee yhden puhuteltavan sijasta ajateltu kohdistuvan useammalle. Tällainen abstrakti sinuttelu ei usein vaikuta tyylillisesti perustellulta. Tekstissä sen voi korvata suomalaisemmilla ilmaisuilla.
Jos matkustat Lontooseen, sinun pitää käydä vahakabinetissa.
-> Jos matkustaa Lontooseen, pitää käydä vahakabinetissa.
Sinä-puhuttelulla on siis aikansa ja paikkansa; kaikkeen käyttöön se ei kitkatta sovi.
Ohjeissa sen käyttö on perusteltua. Esimerkiksi viranomaiset antavat toimintaohjeet usein yksikön toisen persoonan imperatiivimuodossa (tee, täytä) – näin ei jää epäselväksi, kenen on tarkoitus tehdä mitäkin, kuten passiivia käytettäessä voisi käydä. Muutenkin suoraa puhuttelua pidetään selkeän kielenkäytön ominaisuutena, ja sitä suositellaan myös selkokielisen kirjoittamisen ohjeissa.
Toisaalta persoonamuodot myös tekevät tekstistä keskustelevampaa ja puhuttelevampaa. Etenkin taivuttelevissa teksteissä, joissa halutaan vedota lukijaan, suora puhuttelu toimii paremmin kuin paperinmakuinen passiivi tai muu kiertoviittaus.
Sinä-puhutteluun on siis monia syitä, joista toiset ovat perustellumpia kuin toiset. Käännösteksteissä jatkuva sinä-muodon käyttö vihjaa mekaanisesta pintatason kääntämisestä, varsinkin jos myös sinä-pronominia toistellaan. Myöskään lukijan loukkaaminen kun ajat humalassa -tyyppisillä oudoilla olettamuksilla ei liene kenenkään etu.
Suositeltavat kirjoitusasut ovat seuraavanlaiset:
Veloittaa-verbin kanssa voi käyttää molempia. Jos lauseeseen sisältyy myös tieto siitä, mitä veloitetaan, käytetään ablatiivia: Pankki veloittaa käsittelykulut asiakkailtaan. Jos tuota tietoa ei ole, käytetään partitiivia: Vakuutusyhtiö veloittaa asiakasta.
Laskuttaa-verbin yhteydessä sanakirja esittää ainoastaan partitiivivaihtoehdon (laskuttaa jotakuta jostakin). Ainakaan omaan kielikorvaani ei silti särähdä, vaikka käytettäisiin ablatiivia samalla tavalla kuin veloittaa-verbin yhteydessä: Pankki laskuttaa käsittelykulut asiakkailtaan.
Minusta pilkkujen käyttö ei tässä ole tarpeen. Vaikka muuten-sana voikin tarkoittaa eri asioita ('sivumennen sanottuna' vs. 'muulla tavalla'), tekstiyhteys useimmiten ohjaa oikeaan tulkintaan. Joskus merkityseroa voi tähdentää sanajärjestystä vaihtamalla tai käyttämällä sanaa muutoin silloin, kun on tarkoitus ilmaista merkitystä 'muussa tapauksessa', 'muulla tavalla'. Tosin muutoin on sanana hieman kirjallisen kuuloinen.
Irralliset lisäykset kyllä erotetaan pilkulla muusta lauseyhteydestä, mutta minusta muuten ei ole tässä niin irrallinen, että kieliopillista tarvetta pilkuille olisi.
Sana työ voi taipua joko töiden tai töitten, ks. aiempi vastaus.
Sanan suomenmestaruus voi kirjoittaa kolmellakin eri tavalla (myös Suomen mestaruus ja Suomen-mestaruus), mutta suomenmestaruuskisat kirjoitetaan tosiaan yksinomaan pienellä ja yhteen.
Ehkä ilmaus tosiaan hahmottuu hieman helpommin erilleen kirjoitettuna, mutta sanakirjan mukaan molemmat tavat käyvät.
Kielitohtori on
ilmaispalvelu,
joka vastaa visaisiin termikysymyksiisi ja ratkoo hankalat kielenhuolto-ongelmat.