Suomen kielenhuoltoon liittyviä Kielitohtorin vastauksia

Ylpeä-sanaa voi käyttää myös positiivisessa merkityksessä, joten sitä ei tarvitse erityisesti vältellä. Ihminen voi olla ylpeä lähimmäisistään tai itsestään myönteisessä mielessä: Olen ylpeä sinusta! Äiti oli ylpeä tyttärestään. Olen ylpeä tavasta, jolla selvisin vaikeasta tilanteesta.

Ylpeä-sanalla on kuitenkin myös merkitys ’koppava, pöyhkeä, leuhka’. Näitä eri merkityksiä kuvataan Kielitoimiston sanakirjassa.

Ilmaus myöskin on toisteinen siinä mielessä, että myös ja -kin ilmaisevat samaa asiaa. Usein se onkin korvattavissa joko pelkällä myös-sanalla tai -kin-liitteellä. Aiheesta on kerrottu tarkemmin Kielitoimiston ohjeessa.

Suomen kielen lautakunta hyväksyi ilmaustyypin toinen toisiaan vuonna 2012. Asiasta voi lukea lisää Kielitoimiston sivuilta.

Ilmaukset saa tehtyä ja saa tehdyksi (ja vastaavat ilmaukset) tulkitaan samaa tarkoittaviksi, ja ne ovat yleiskielessä samanarvoisia. Tästäkin voi lukea lisää Kielitoimiston ohjepankista.

No kuuluu tyypillisesti puhekieleen tai arkisiin teksteihin, minkä vuoksi sitä varten ei ole laadittu tarkkoja pilkkusääntöjä. Useimmiten se kuitenkin aloittaa puheenvuoron, enkä ihan heti keksikään yhteyttä, jossa no-sanaa edeltäisi pilkku. Tuon sanan jälkeen pilkkua kyllä joskus käytetään, ks. esim. sanakirjan esimerkit.

Suosittelisin kirjoitusasua joko–tai-asetelma (ensimmäinen viiva pitkä, toinen lyhyt).

Kieliopillisesti oikea muoto on tässä tosiaan vuoden.

Kielitoimiston sanakirjan joka-pronominia käsittelevän hakusana-artikkelin kohdassa 5 esitellään tapauksia, joissa voi käyttää joko joka- tai mikä-sanaa. Erityisesti sen alakohdassa c tullaan mielestäni aika lähelle tätä kysyttyä josta syystä -ilmausta.

Tämän perusteella tulkitsisin, että joissakin käyttöyhteyksissä voi valita, sanooko josta syystä vai mistä syystä. Tällainen voisi olla esimerkiksi seuraava virke:

Haja-asutusalueilla ei ole nuorille työmahdollisuuksia, josta syystä (tai mistä syystä) nuoret lähtevät asutuskeskuksiin.

Kaikkea on kaikki-sanan yksikön partitiivi, kaikkia taas monikon partitiivi.

Kun puhutaan yksilöllisistä olioista tai asioista, joita voi laskea, käytetään muotoa kaikkia. Kyse voi olla ihmisistä, mutta myös esineistä tai asioistakin:

• Koskaan ei voi miellyttää kaikkia.
• Käytkö hakemassa loput matkalaukut? En vielä tuonut niitä kaikkia sisälle.

Muoto kaikkea taas viittaa sellaisiin asioihin, joita ei voi laskea. Tällaisia ovat ainesanat ja abstraktit sanat.

• Onko maito loppu? Et kai taas juonut kaikkea?
• Kaikkea ei ole vielä menetetty.

Totta on kuitenkin, että kun molempia sanoja käytetään yhdessä, halutaan yleensä korostaa jakoa ihmisten ja asioiden välillä:

• Epäile kaikkia ja kaikkea.
• Rakastan kaikkia ja kaikkea.
• Kaikkia ja kaikkea ei voi ottaa vastuulleen.

Sanat ovat synonyymeja eli samaa tarkoittavia, ja yrityksen tai muun organisaation työtekijöistä voi käyttää kumpaa tahansa nimitystä. Aika näyttää, nouseeko jompikumpi sanoista selvästi suositummaksi, mutta ainakaan toistaiseksi mitään selkeää eroa ei ole nähtävissä. Kyseessä lienee siis makuasia.

Oma näkemykseni on, että siinä missä -rakenteesta on luontevaa jättää pilkku pois kahdessa tapauksessa:
• silloin, kun siinä missä aloittaa virkkeen
• silloin, kun missä-sanaa ei seuraa kokonainen lause, vaan lyhyempi lauseen osa.

Kakkoskohdan perusteella kirjoittaisin siis esimerkkivirkkeen ilman pilkkua: Uskon hänen pystyvän siihen siinä missä muutkin.

Virkkeen alkuun eli ykköskohdan tapauksiin pilkun voi tulkintani mukaan laittaa tai olla laittamatta; rinnastan sen siis tässä kuvattuihin se mikä -ilmauksiin.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sanaa etkot käytetään jotakin tilaisuutta edeltävästä alkujuhlinnasta (jatkojen vastakohtana). Sitä voidaan käyttää esimerkiksi näin: Bileet alkoivat etkoilla. Etkoilla tarjoiltiin kuohuviiniä. Tyyliltään sana on arkinen.