Suomen kielenhuoltoon liittyviä Kielitohtorin vastauksia

Näissä esimerkeissä sanat ovet ja säännöt ovat subjekteja. Koska subjektit ovat monikossa, myös predikaattiverbit tulevat monikkomuotoon: ovet aukeavat, tukitunteja koskevat samat säännöt.

Jälkimmäinen esimerkki muistuttaa sanajärjestyksensä puolesta niin kutsuttua esittelylausetta, joissa yksiköllinen verbi on mahdollinen. Ainakaan oman tulkintani mukaan se ei kuitenkaan täytä esittelylauseen muita kriteerejä, joten siihen voi soveltaa predikaattiverbin lukua (yksikkö vai monikko) koskevia perussääntöjä.

Sanoilla ei oikeastaan ole ”virallisia” vastakohtia, vaan vastakkaisesta näkökulmasta kertova sana täytyy miettiä tapauskohtaisesti. Aina sellaista ei luontevasti löydy lainkaan.

Sanan kannustaa vastinparina voisi käyttöyhteydestä riippuen toimia esimerkiksi lannistaa tai hillitä, mutta varmasti moni muukin sana kävisi.

Kyllä kyseisen adjektiivin vertailumuodot tosiaan ovat oikea, oikeampi, oikein (ks. Kielitoimiston sanakirja).

Riippuu varmaankin käyttäjän tai kuulijan kielikorvasta, miten oudolta superlatiivi oikein kuulostaa, mutta melko harvinainen se käytännössä taitaa olla. Joskus näkee sellaisia virkkeitä kuin Helpoin tie ei aina ole se oikein valinta. Toki näissäkin oikein korvautuisi suhteellisen luontevasti sanalla paras.

Mielenkiintoinen teoria! Valitettavasti sanojen alkuperää koskevat kysymykset eivät ole ominta alaani, mutta onneksi apuun tulee Kotimaisten kielten keskus. Kotuksen kolumnin mukaan morjens olisi lainautunut ruotsin aamutervehdyksestä (God) morgon (tai morron) 1900-luvun alkupuolella.

Sijaitseva on sijaita-verbin partisiippimuoto. Partisiipit ovat periaatteessa verbejä, mutta niillä on myös adjektiivien piirteitä.

Joistakin partisiipeista on tullut itsenäisiä adjektiiveja. Esimerkki tällaisesta on kattava, joka on siis kattaa-verbin partisiippimuoto.

Sijaitseva ei kuitenkaan voi yksin luonnehtia toista sanaa, toisin kuin kattava, vaan se tarvitsee oman määritteen (esim. Suomessa sijaitseva). Siksi se on mielestäni luonteeltaan enemmän verbi kuin adjektiivi.

Kirjoittaisin näin: parillisten viikkojen tiistaina klo 15.

Ilmausten alkuperää koskeviin kysymyksiin taitaisi saada asiantuntevamman vastauksen kielentutkijalta, mutta kääntäjäkollegani esitti mielestäni varsin uskottavan ehdotuksen taputella valmiiksi -sanonnan alkuperästä:

Tanskan kielessä esiintyy fraasi klappet og klart, joka ilmeisesti juontaa juurensa vanhasta tavasta, jossa avioliiton solmiminen vahvistettiin taputtamalla aviopuolisoita selkään. Voisiko olla niin, että kyseinen sanonta on lainautunut ensin ruotsiin muodossa klappat och klart ja sitten jossakin vaiheessa suomen kieleen (klappa ’taputtaa’, klart ’valmis’)?

Ilmauksen alkuperästä on netin keskustelupalstoilla toki esitetty muunkinlaisia (ei-tieteellisiä) arveluita:

”Lopussa annetaan aplodit eli taputetaan, minkä jälkeen esitys on päättynyt.”
”Käsitän taputtelun sellaiseksi, mitä normaalisti tehdään leipätaikinalle, kun halutaan viimeistellä sen muoto kauniiksi ja pinta tasaiseksi.”
”Itse käsitän sen sellaisena hiekkakakun taputtelemisena [lopulliseen muotoonsa].”
”Se tulee siitä, miten vapaaottelussa hävinnyt luovuttamisen merkiksi taputtaa mattoa.”
”Tulkitsisin sen viittaavan siihen, että vaikkapa kaivanto – esim. hauta – peitetään ja pinta taputellaan tiiviiksi.”

Ilmaukset jollei ja jos ei tarkoittavat samaa, joten niistä voi yleensä valita sen, kumman haluaa. Kysymyksen virke saattaa kuitenkin kaivata muilta osin hieman viilausta.

Mielestäni jopa-sana ainakin kannattaisi toistaa: joka ikinen päivä, jollei jopa joka sekunti.

Sujuvinta olisi ehkä muotoilla asia hivenen toisin, esimerkiksi seuraavasti: Se kuitenkin muuttuu ja kehittyy päivittäin, jopa hetkittäin.

Luulen, että tällaisissa käyttöyhteyksissä engagement-käsitettä ei välttämättä voi suomentaa millään yhdellä ja ainoalla sanalla.

Englannin kielessä sanaa nimittäin käytetään sekä aktiivisen (osallistuminen) että passiivisen (sitoutuminen) toiminnan kuvaamiseen, ja suomessa näitä molempia on vaikea ilmaista yhdellä sanalla.

Toisaalta engage-sanaa voidaan käyttää kahdesta eri näkökulmasta: se voi olla jotakin, mitä tehdään toiselle (sitouttaa, osallistaa), tai jotakin, mitä ihminen itse tekee (sitoutua, osallistua).

Siksi suomenkielinen vastine täytynee valita tapauskohtaisesti sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa kulloinkin katsotaan.

Jos jollakulla on hyvä ehdotus engagement-sanan suomennokseksi, palautetta voi mielellään lähettää vaikkapa tämän sivuston kysymyslomakkeen kautta.

Kielitoimiston sanakirjassa ilmaus on muodossa benchmarking, joten käyttäisin ainakin muodollisemmissa yhteyksissä sitä. Benchmarkkaus kuulostaa hieman arkiselta.

Suomeksi samasta asiasta on käytetty sanoja esikuva-analyysi, vertailuanalyysi, vertailukehittäminen, vertaiskehittäminen.

Joskus käytetään myös kieltämättä melko nokkelaa termiä parastaminen. Se viittaa alan parhailta oppimiseen – oman toiminnan parantamiseen lainaamalla hyväksi todettuja toimintatapoja ja kehittämällä niitä edelleen omiin tarkoituksiin (erotuksena ”varastamisesta” eli suorasta kopioinnista). Sana on kuitenkin vielä vakiintumaton.