Suomen kielenhuoltoon liittyviä Kielitohtorin vastauksia

Ensin yleistä tietoa: Lyhenne mt. (perään kuuluu myös piste) tarkoittaa tosiaan ”mainittu teos”, ja sitä käytetään lähdeviittauksissa viittaamaan saman kirjoittajan aiemmin (yleensä samassa kappaleessa) mainittuun teokseen. Joskus käytetään myös lyhennettä mts., joka tarkoittaa ”mainitun teoksen sivu(i)lla”. Kyseessä on viittaustekninen käytäntö, jonka tarkoituksena on välttää toistoa.

Kyseinen lyhenne kirjoitetaan normaalisti pienellä alkukirjaimella. Myös sulkeiden sisällä olevan viittauksen alussa käytetään pientä kirjainta (mt.) silloin, kun viittaus koskee yhtä kokonaista virkettä. Silloin lähdeviite on osa kyseistä virkettä eikä ison alkukirjaimen käytölle kesken virkkeen ole tarvetta.

Jos taas viite koskee useampaa kuin yhtä virkettä, lähdeviite merkitään omaksi kokonaisuudekseen. Tällöin viittauksen alussa käytetään isoa alkukirjainta (Mt.).

Erilaisista viittauksista voi lukea lisää seuraavasta kysymyksestä:
Miten pistettä käytetään oikeaoppisesti, kun kappale loppuu suluissa olevaan lähteeseen?

Ei ainakaan 50-kymppinen (”viisikymmentäkymppinen”), vaikka sellaista kirjoitustapaa usein tapaa.

Periaatteessa mahdollinen on kirjoitusasu 5-kymppinen. Sekään ei ainakaan omaan silmääni ole erityisen onnistunut valinta.

Numerona ilmaiseminen yleensä viittaa lukuarvon täsmällisyyteen. Iän ilmaisemiseen tällä rakenteella taas sisältyy nimenomaan summittaisuuden ajatus, joten numeron käyttäminen tuntuu ristiriitaiselta. Siksi suosittelisin kirjoittamaan lukusanan kirjaimin: nelikymppinen, viisikymppinen jne.

Oikea kirjoitustapa on piakkoin, ks. esim. Kielitoimiston sanakirja.

Tämäntapaisissa virkkeissä voi käyttää kumpaa tahansa relatiivipronominia. Ks. tarkemmin Kielitoimiston ohje Pronominit: relatiivipronomini joka vai mikä?

Kielitoimiston sanakirja suosittelee kirjoitusasua chatti tai tsätti. Linkit vievät Kielitoimiston sanakirjaan, mistä voi nähdä myös sanojen taivutuksen.

Esimerkkilauseita: Nykyään asiakkaita voi palvella myös chateissa. Viesti sisältää kutsun chattiin. Chatin voi sulkea yläreunan kuvakkeesta.

Myös verbiä chattailla (tai tsättäillä) on mahdollista käyttää.

Yhteen ja erilleen kirjoittamisen säännöt ovat juuri näiden ilmausten osalta melkoisen sallivat: ilmaukset voidaan useimmiten kirjoittaa joko yhteen tai erikseen.

Suosittelen tutustumaan Kielitohtorin ohjeartikkeliin Ikihankala -inen, yhteen vai erikseen? Lisätietoja löytyy myös Kielitoimiston ohjepankista (esim. täältä ja täältä).

Käytännössä sellaiset sanaparit, joissa alkuosa on pitkä, on hyvä kirjoittaa erikseen: tuskaisen oloinen. Muiden osalta valinta voi nähdäkseni perustua makuasioihin.

Näiden ja muiden sanojen oikeinkirjoitusta voi aina kokeilla tarkistaa ilmaisesta Kielitoimiston sanakirjasta.

Yhdyssanojen kirjoittamiseen liittyvät ohjeet ja käytännöt ovat osin hieman monimutkaisia ja paikoin intuition vastaisiakin, eivätkä mainitut testikeinot valitettavasti ole täysin luotettavia norminmukaista kirjoitustapaa etsittäessä.

Sanojen kirjoittamiseen yhteen tai erilleen vaikuttavat useat tekijät, jotka ovat osittain keskenään ristiriitaisiakin. Periaatteessa vakiintuneet, termimäiset ilmaukset ohjeistetaan kirjoittamaan yhteen, ja tämän perusteella salassa pidettävä ja yksityisyyden suoja tosiaan olisivat yhdyssanoja.

Partisiippi-ilmauksia eli sellaisia ilmauksia kuin olemassa oleva, edellä mainittu, ennalta ehkäisevä, kokoon taitettu ja myös salassa pidettävä koskee kuitenkin erillinen sääntö, jonka mukaan ne kirjoitetaan erilleen muutamia erikoistapauksia lukuun ottamatta. Tällaisia ns. sopimuksen mukaan erilleen kirjoitettavia ilmauksia on muitakin, ks. Kielitoimiston ohjepankin ohjeet yhdyssanojen kirjoittamisesta. Tapauskohtaisesti sovittu sääntö siis ohittaa tässä vakiintuneiden ilmausten yhteen kirjoittamisesta annetun yleisohjeen.

Sitä vastoin yksityisyyden suoja -ilmausta ei koske tällainen erikoissääntö, ja mielestäni sen voisi (ja halutessaan voikin) hyvin kirjoittaa yhdyssanaksi. Tätä puoltaisi Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan maininta siitä, että genetiivialkuinen sanayhtymä on yhdyssana silloin, kun kokonaisuudella on kiteytynyt tai erikoistunut merkitys, kun taas erilleen kirjoittaminen sopii paremmin sellaisiin tapauksiin, joissa alkuosa viittaa johonkin tiettyyn yksilöön tai asiaan.

Oppaassa kuitenkin sanotaan myös, että joskus yhdyssanan ja sanojen liiton välillä ei ole eroa, eli ilmauksen voi kirjoittaa joko yhteen tai erilleen. Joskus kirjoitustapa määräytyykin ennemminkin sanarakenteellisten syiden perusteella. Yhdyssanalle luonteenomaista on määriteosan eli alkuosan keveys ja lyhyys; kenties yksityisyyden suoja on jonkun näkemyksen mukaan liian pitkä tai vaikeasti hahmottuva yhdyssanaksi kirjoitettavaksi, ja siksi on valittu erilleen kirjoittaminen.

Kansaneläkelaitos ja Latinalainen Amerikka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Nimessä Euroopan unioni sana unioni kirjoitetaan pienellä.

Sana koti taipuu ihan normaalien substantiivien tapaan, siis samoin kuin ollessaan yhdyssanan päiväkoti jälkiosana: koti, kodin, kodissa, kodista jne.

Sitten on erikseen joitakin yksittäisiä sijaintia ilmaisevia adverbeja, jotka ovat kyllä samaa perua kuin koti-sana mutta jotka eivät kuulu sen taivutusmuotojen sarjaan. Näitä ovat kotona, kotoa ja murteellinen kotia (joka tarkoittaa ”kotiin”).