Kieli ei ole ihan niin aukottoman looginen järjestelmä, että kaikille sanoille olisi osoitettavissa yksiselitteinen vastakohta. Monilla sanoilla ei ole vastakohdaksi tulkittavaa käsitettä lainkaan.
Sananvalinta täytyy tehdä kulloisenkin käyttöyhteyden ja -tarkoituksen mukaan. Avuliaan vastakohtana voi tilanteen mukaan olla esimerkiksi passiivinen, aloitekyvytön, hyödytön tai jopa töykeä – tai jokin aivan muu sana.
Kyllä, kevätterveisin on yhdyssana.
Tämä kirjoitetaan erilleen: englannin kielen taitoinen.
Suositeltava muoto on sairausloma; ks. esim. Kielitoimiston sanakirja, hakusana sairasloma.
Tämä edellyttäisi molemmat-sanan yksikkömuotoista käyttöä (”molempi silmä”), ja se taas ei ole kieliopin mukaista – molemmat-sanasta käytetään yksikköä vain sanonnassa molempi parempi.
Jos haluaa käyttää yksikkömuotoa, voi käyttää yksiköllistä pronominia kumpikin: kaksi tippaa kumpaankin silmään.
Kotimaisten kielten keskuksen sukunimien taivutusluettelon mukaan kaikki kolme taivutusvaihtoehtoa ovat mahdollisia: Äikkään, Äikäksen ja Äikään. Viimeksi mainittu on tosin esitetty sulkeissa, joten se lienee harvinaisempi.
Sukunimien taivutusluetteloa voi tutkia täällä.
Kielenkäytössä on usein kyse enemmänkin vakiintuneisuudesta kuin aukottomasta johdonmukaisuudesta. Yleiskielessä ilmaus murto-osa on vakiintunut tarkoittamaan (hyvin) pientä osaa jostakin (Kielitoimiston sanakirjan määritelmä). Käyttöesimerkkeinä sanakirjassa mainitaan Vain pieni murto-osa kansasta ja Se tapahtui sekunnin murto-osassa.
Relatiivipronomini viittaa tässä sanaan työkaluja, joten käytetään monikollista muotoa: joiden.
Jos kyse on taidesuuntauksesta (kuten tässä tapauksessa), voidaan käyttää kumpaa muotoa vain: postmoderni tai postmodernistinen teos.
Jos taas puhutaan nykyisestä moniarvoisuutta korostavasta kulttuurista, oikea sana on postmoderni.
Ilmaus kirjoitetaan yhteen joko ilman yhdysmerkkiä tai sitä käyttäen: lifestyleblogi tai lifestyle-blogi.
Yhdysmerkki ei ole välttämätön, mutta sitä voi halutessaan käyttää, jos kokee selvyyden sitä vaativan. Tässä se ehkä ei ole pahitteeksi.
Jos tarkoitetaan henkilöä, jonka hallussa tai hallinnassa jokin on, kirjoitetaan haltija: huoneiston haltija, nimen haltija.
Jos taas tarkoitetaan uskomusolentoa, voidaan käyttää joko j:llistä tai j:töntä muotoa: haltia tai haltija.
Aiemmin ainoastaan j:llistä muotoa pidettiin oikeana merkityksestä riippumatta. Suomen kielen lautakunta kuitenkin väljensi suositusta syksyllä 2013. Uudesta suosituksesta voi lukea lisää täältä.
Molemmat ovat oikein.
Yksikössä: merkittävässä määrin. Tosin enenevässä määrin suositellaan korvaamaan jollakin sujuvammalla ilmauksella, kuten yhä enemmän.
Kirjoittaisin erikseen: varauksen teon yhteydessä.
Koska vierassanojen ääntäminen ei suomen kielessä aina ole ollut kovin vakiintunutta, niiden kirjoitusasua ohjaavat kielenhuoltoperiaatteet ovat pitkälti sopimuksenvaraisia. Siitä seuraa, että yksittäistapauksissa muunkinlainen kirjoitustapa voisi olla perusteltu, mutta kirjoitusjärjestelmän yhtenäisyyden säilyttämiseksi noudatetaan sovittuja yleisiä periaatteita.
Vierassanojen kirjoitusperiaatteista voi lukea lisää vaikkapa Kielitoimiston sivuilta.
Tämäntyyppisissä lauseissa verbi voi olla joko yksikössä (puuttuu) tai monikossa (puuttuvat). Ks. esim. Kielitoimiston ohje.
Viilaisin virkettä vielä ainakin sen verran, että vaihtaisin sanajärjestyksen muotoon yksikön identifiointitiedot.
Sanan taival rinnalla käytetään muotoa taipale, ja taival-sanaa taivutettaessa käytetäänkin usein tämän rinnakkaismuodon taivutusmuotoja. Ohessa kuitenkin molempien sanojen taivutusmuodot.
yks. nom. taival
yks. gen. taipalen
yks. part. taivalta
yks. ill. (taipaleen)
mon. nom. taipalet
mon. gen. taipalien, taivalten
mon. part. taipalia
mon. ill. taipaliin
yks. nom. taipale
yks. gen. taipaleen
yks. part. taipaletta
yks. ill. taipaleeseen
mon. nom. taipaleet
mon. gen. taipaleiden, taipaleitten
mon. part. taipaleita
mon. ill. taipaleisiin, taipaleihin
Kyllä, käsittääkseni suomeksi on puhuttu juuri kasvokkaisviestinnästä.
Kysymykseen ei valitettavasti ole yksiselitteistä vastausta, koska pilkun tarve riippuu siitä, millaisessa asemassa kun virkkeessä on.
Jos kun esiintyy päälauseen ja sivulauseen rajalla, pilkkua käytetään:
Ota pullat uunista, kun paistoaika on kulunut.
Jos taas kun esiintyy kahden sivulauseen rajalla, pilkkua ei käytetä:
Ota pullat uunista, kun paistoaika on kulunut tai kun ne ovat saaneet kullanruskean värin.
Lisää pilkkusääntöjä on esimerkiksi Kielitoimiston ohjepankissa.
Käyttäisin tässä monikkoa: sijaitsevat.
Kielitohtori on
ilmaispalvelu,
joka vastaa visaisiin termikysymyksiisi ja ratkoo hankalat kielenhuolto-ongelmat.