Suomen kielenhuoltoon liittyviä Kielitohtorin vastauksia

Asukkaannimityksiä voi tarkistaa Kielitoimiston sanakirjaan kuuluvasta Asutusnimihakemistosta. Sen mukaan sekä seinäjokinen että seinäjokelainen ovat mahdollisia. Sama pätee moneen muuhunkin -joki-loppuiseen nimeen, kuten Ilmajoki, Kauhajoki, Juupajoki ja Suonenjoki.

Ajatusviivan jälkeen voi tässä käyttää joko isoa tai pientä alkukirjainta. Kielikellon 1/2012 artikkelissa Otsikot ojennukseen kerrotaan näin:

Pääotsikko voi olla kaksiosainen. Jos alkuosa erotetaan jälkiosasta pisteellä, huutomerkillä tai kysymysmerkillä, kummassakin otsikon osassa käytetään isoa alkukirjainta. –– Jos otsikossa käytetään kaksoispistettä tai ajatusviivaa, jälkiosa voi alkaa joko isolla tai pienellä alkukirjaimella:

Tappajakoirien omistaja: Meitä on kiusattu jo vuosia ~
Tappajakoirien omistaja: meitä on kiusattu jo vuosia

Monikielinen kirjailija – harvinainen kirjailija?

Vau, mikä vehje! – Viihdelehtien vaikuttavaa kieltä

Aiheesta lisää myös Kotuksen ohjeessa Otsikot.

Oikea taivutusmuoto on Kangasalla (myös Kangasalta, Kangasalle jne.).

Kuntien nimien taipumisen voi tarkistaa Kotuksen aineistosta Kuntien nimet ja niiden taivutus.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan oikea muoto on seisokki ('teollisuuslaitoksen pitäminen pysäytyksissä määräajan menekki- tai muiden vaikeuksien vuoksi').

Kumpikin on oikein.

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että tykätä-verbi on tyyliltään arkinen, joten virallisissa teksteissä sitä ei kannata käyttää.

Järjestelmän nimenä Wilma on erisnimi, ja se siis kirjoitetaan isolla alkukirjaimella kaikissa yhteyksissä. Yhdyssanan osana erisnimi erotetaan muusta sanasta viivalla. Lähetetään siis Wilma-viestejä Wilmassa tai Wilma-järjestelmässä.

Sanaa loppu voidaan käyttää joko yhdyssanan alkuosana (määriteosana) tai erilleen kirjoitettavana adjektiivimääritteenä. Sen, kummasta on kyse, tunnistaa siitä, taipuuko loppu vai ei:

Lauantaina kävin hiihtämässä ja lopun päivän vietin rauhallisesti kotona.

Lauantaina kävin hiihtämässä ja loppupäivän vietin rauhallisesti kotona.

Oikeastaan sanaa jonkunlainen ei suositella käytettäväksi ainakaan huolitellussa kirjoitetussa kielessä, vaan tulisi mieluummin käyttää sanaa jonkinlainen.

Sana jonkunlainen on siis puhekielinen versio sanasta jonkinlainen.

Molemmat taivutustavat, ruoan ja ruuan, ovat mahdollisia ja oikein.

Vielä 80-luvulla ruuan-taivutusta koetettiin silti pitää poissa painetusta tekstistä (Kielikello 2/1983):

Vaikka yleisen ääntämyksen mukaiselle, tosin muuten kielenvastaiselle, ”ruuan”-asulle annettiin periksi 50-luvulla, on ainakin painetussa tekstissä suositeltavampaa kirjoittaa ”ruoan”. Näin jo senkin tähden, että muuten myös vuoka-sanan taivutus ryöstäytyy ”vuuan”-asuun, niin kuin on jo näkynyt.

Nykyään tyydytään lähinnä toteamaan, että yhdessä tekstissä on tyylikästä käyttää vain jompaakumpaa muotoa.

Totta on, että aiempi suositus oli kirjoittaa joko jogurtti tai jukurtti monelle tutuimman jugurtin sijaan. Suositusta on kuitenkin muutettu, ja uusimman, vuonna 2012 ilmestyneen Kielitoimiston sanakirjan version mukaan kaikki kolme vaihtoehtoa ovat mahdollisia.

Kielikellon artikkelissa Mitä uutta Kielitoimiston sanakirjassa? kerrotaan muutoksen taustoista – alkuperäinen suositus nojasi siis yleisperiaatteeseen, jonka mukaan lainasana kirjoitetaan suomen kielessä samaan tapaan kuin se lainanantajakielessä äännetään:

Jogurtti on aikoinaan mukautettu suomeen yleisten periaatteiden mukaan. Sana sekä kirjoitetaan että äännetään muissa kielissä o:llisena (enimmäkseen myös ruotsissa, vaikka jonkin verran ruotsin puhekielessä esiintyy myös u:llista ääntämystä). Tässä suomalaiset ovat kuitenkin sitkeästi valinneet oman tien. Jostain syystä tässä ei englannin ja muiden kielten malli olekaan ollut ohjaavana, vaan läpi vuosien sana on ääntynyt puheessa ”jugurttina”, ja kirjoitettunakin u:llinen asu on elänyt jogurtin rinnalla ainakin epävirallisemmissa yhteyksissä. Siksi jugurtti on nyt otettu sanakirjaan jogurtin rinnakkaisasuksi.